Viikko 2. ensimmäinen työpäivä.

Tämä viikko oli hyvä esimerkki sanonnasta "Ei menny niiku Strömsössä".

Pohjustan tähän alkuun vähän Portugalin suhtautumista naisiin rakennustyömailla. Täällä tosiaan on vielä tietyt sukupuoliroolit hyvin näkyvillä, esimerkiksi juuri työtehtävissä. Täällä naiset EI työskentele rakennuksilla ja jos työskentelee, niin insinöörin hommissa, mutta ei "likaisissa hommissa". Joten meillä on aikamoinen homma tehtävänä, saada miehet täällä uskomaan siihen, että naiset voi tehdä täysin samoja hommia raksalla, kuin miehetkin. Täällä nämä likaiset työt on kuulemma "köyhien afrikkalaisten" hommaa, eli ei mikään arvostettu ammatti. Työpaikallamme toimistossa työskentelevät insinöörit olivat saaneet käsityksen, että teemme vain ja ainoastaan maalaamista, ei mitään muuta. Rakentamisesta sen verran, että täällä käytetään styroksia vesieristeenä ja ulkoseinien rakenne on niin, että kahden tiilirivin väliin laitetaan styroksilevy... ei ihme, että meidän asunto on todella kylmä öisin..

Maanantaina aamuna herättyämme meidät tultiin noutamaan työpaikoillemme. Ensimmäiseksi suuntasimme Dog Land -koirahotelliin, jossa yksi meistä työskentelee. Paikka sijaitsi miltein vuoren huipulla ja sieltä oli upeat näkymät alas, pihapiiri oli iso ja siellä oli kaksi hallia, toinen koirille ja toinen hevosille. Pihapiirissä pyöri pieni vuohijengi vapaana. Sen mitä kuulin/sain selvää meitä ohjastavan miehen ja paikan pitäjän keskustelusta, työpäivät tulevat kestämään klo 9-12 töitä, 12-15 lepotauko ja klo15 työpäivä taas jatkuu kestäen aina kuuteen saakka..ei käy kateeksi, muuta kuin sen puolesta, että saa viettää päivät koirien kanssa.

Dog Landin vuohijengi

Näkymä Dog Landin pihalta

 Dog Landin jälkeen suuntasimme keskustaan, jossa tulevan työpaikkani toimista sijaitsee. Sisällä odotti virallisen näköistä porukkaa puvut päällä. Kävimme istumaan pöytään ja keskustelimme siitä, mitä osaamme tehdä ja mitä tulisimme tekemään. Toimiston paikalla ollut väki ei kuitenkaan ollut englanninkielentaitoinen, joten meitä kuskaamassa ollut mies toimi tulkkina. Tovin keskustelun jälkeen kävi ilmi, ettei meistä vastuuta ottavaa ihmistä ollut paikalla, ensimmäinen työpäivämme päättyi siis siihen. Meidät heitettiin kotiin, josta meitä tuli toinen Braga Mobin työntekijä hakemaan, lähdimme tekemään bussikortteja itsellemme. Bussikorttien teon jälkeen palasimme kotiin ja odotimme puhelua työpaikaltamme, moneksiko huomenna pitäisi tulla töihin. Puhelua ei kuitenkaan tullut, joten päätimme mennä yhdeksäksi firman oven taakse. Tiistaina olimme aamulla firman oven takana ja soitimme yhteystoimiston työntekijällemme, josko hän voisi kertoa meidän olevan oven takana: firma pyysi meitä tulemaan uudestaan klo:9:30. Menimme sovittuun aikaan ja lähdimme yhden työntekijän kanssa katsomaan työmaata, jossa tulisimme työskentelemään ja mikä olisi meidän ensimmäinen työtehtävämme. Meidät laitettiin rapsuttamaan lastalla ulkoseinää, josta maalit olivat hilseilleet paikoitellen pois, lopputuloksena oli tarkoitus rapsuttaa koko seinä läpi ja maalata se myöhemmin uuteen maalipintaan. Tiistai päivä kuluikin hyvin maaleja rapsutellessa, mutta keskiviikkona emme tienneet mitä tehdä seuraavaksi, koska firman lupaamat telineet eivät olleet saapuneet = emme voineet rapsuttaa seinää loppuun. Telineitä ei ollut siellä meille valmiina, koska "emme osanneet odottaa teidän tulevan vielä töihin", tästä sain kuvan, ettei heillä ollut aikomustakaan maanantaina soittaa meille. Yksi työmaalla olleista kielitaidottomista miehistä ohjeisti meidät eleillään lakaisemaan ja siivoamaan koko työmaan (3kerroksinen kerrostalo). Siivosimme työmaan ja lähdimme kotiin. 

Torstaina telineet eivät vieläkään olleet saapuneet, joten työmaalla ollut mies laittoi meidät lajittelemaan homeista työmaa jätettä, tässä kohtaa loppui minun ymmärrykseni ja otin Braga Mobiin yhteyttä, ettemme ole tulleet tänne siivoojiksi, vaan rakennusmaalareiksi. Lajittelun jälkeen tulikin puhelinsoitto, ettei heillä ole mahdollisuutta hommata meille telinettä täksi päiväksi, joten saimme luvan lähteä kotiin. Päätimme kaverini kanssa lähteä 11km päässä sijaitselvalle joelle ottamaan aurinkoa, oli kyllä aivan ihana paikka! Busseja lähti niin kehnosti takaisin päin, joten kävelimme takaisin kotiin. Firma oli tosiaan luvannut soittaa meille torstai illan aikana perjantain suunnitelmista, mutta mitään soittoa ei tullut (taaskaan), joten jäimme kotiin perjantain ajaksi. Sitten tulikin viestiä meille työpaikan hankkineelta ihmiseltä, että hän oli ollut yhteydessä firmaan ja heillä ei kuulemma ollutkaan tarjota meille koulutusta vastaavaa työtä. Selvittelyjen jälkeen sovimme, että aloitamme ensi maanantaina uudessa firmassa lounaan jälkeen. Perjantaina menimme kävellen tutustumaan Bragan keskustaan ja sen pikkukauppoihin, yhden talon kulmalla oli kauppa, jossa myytiin pyyhkeitä kilohinnoittain! Keskustassa on myös usealla kulmalla myynnissä "savustettuja" kastanjoita, jotka yhden opettajamme mukaan ovat "really really good!", joten päätimme kokeilla niitä: maku muistutti lähinnä foliossa kypsennettyä grilliperunaa.

"Savustetut kastanjat

Meikä joella

Olemme tämän viikon aikana tehneet tuttavuutta lähitontilla "asustaviin" kahteen hylättyyn koiraan. Toisella niistä on kaulapanta, jossa lukee Max ja toisen nimesimme Tyraksi. Jos oikein ymmärsimme naapurintädin puheita, niin koirien omistaja on menehtynyt ja koirat jääneet tontille. Naapurit käyvät joskus niitä tervehtimässä ja viemässä ruuantähteitä. Vettä niillä ei kuitenkaan ollut tarjolla, joten me olemme nyt tällä viikolla käyneet joka päivä sitä niille viemässä ja tietysti leikkineet niiden kanssa ja rapsutelleet. Niistä huomaa kuinka ovat ihmisrakkaita koiria, yrittävät päästä syliin ja tulevat heti vierelle kun menemme niitä tervehtimään..

Edessä Max ja takana Tyra

Lauantaina kävimme shoppailemassa päivällä ja illemmalla oli tarkoitus lähteä juhlimaan. Oikean paikan löytämiseen meni kuitenkin 3tuntia, koska ensin kävelimme toiseen paikkaan, jota meille oli suositeltu, mutta se olikin K23. Lopulta kun pääsimme oikeaan paikkaan, alkoi väsymys jo painaa sen verran ettemme kauhean kauaa siellä viihtyneet. Kotimatkalla oli tarkoitus käydä mäkkärin autokaistalla tilaamassa vähän ruokaa. Kysyin vitsillä autokaistalla palvelleelta naiselta, että tarvitseeko auton, jotta saa ruokaa. Nainen sanoikin tosissaan "Kyllä, tilatkaa taksi tai hypätkää jonkin ohi ajavan auton kyytiin" (hyvin vinkki naiselta naiselle) ..jäi mäkkärit tilaamatta.

Sunnuntaina heräsimme myöhään ja kävimme isommassa ruokakaupassa tekemässä seuraavan viikon ruokaostokset. Illemmalla kävimme moikkaamassa aiemmin mainitsemiani koiria.
Nyt istun koneen ääressä kuunnnellen musiikkia ja odotan soittoa, milloin meidät tullaan hakemaan uudelle työpaikalle.

Mahottomat hyvät kelit!

Adeus!
-J