Uudet naapurit ja bucket list

Tällä viikolla saimme yläkertaan asukkaita, meidän yläpuolellemme muutti neljä Espanjalaista tyttöä/naista, jotka eivät puhu sanaakaan Englantia. Meistä tuskin tulee ystäviä, eikä suoraan sanottuna kyllä yhtään kiinnosta heihin tutustuakkaan. Ensimmäisestä illasta lähtien he ovat pitäneet järkyttävää möykkää öisin. Lukuisista huomautuksista huolimatta, he alkavat möykkäämään joka yö n.puolen yön jälkeen ja hiljentyvät nukkumaan kun heitä itseään se huvittaa, eli yleensä n. klo:2-3. Tästä johtuen yöunet ovat jääneet turhan vähäisiksi ja väsymys painaa. Varsinkin, kun viime tiistaista lähtien on tultu käytyä salilla lähes päivittäin.

Meillä on miltein naapurissa tila, jossa on n.20vuohta ja sitten nämä möllit!

Tosiaan, viime tiistaina kävimme hommaamassa salikortit läheisen ostoskeskuksen salille. Pelkästään sali kuudeksi viikoksi maksoi ~57e, siihen lisäksi tapaturmavakuutus, chippipantti ja päälle sai vielä salin oman juomapullon, pyyhkeen ja lukon. Yhteensä kaikista tuli vähän vajaa 90euroa. Siinä tiskillä seistessä huomasi hyvin, kuinka "läheisiä" ihmiset täällä ovat verrattuna suomalaisiin. Sen n.15minuutin aikana, kun täyttelimme lomakkeita ja tutustuimme saliin ainakin puolet salin henkilökunnasta oli koskettanut minua olkapäistä. Kun yksi personal trainereista lähti näyttämään meille salia, ei hän edes liikkunut eteenpäin ellemme olleet alle metrin etäisyydellä. Salilla pyörii kokoajan n.2-5 personal traineria, jotka tervehtivät salille saapuneita ja auttavat, jos joku tarvitsee apua. Yksi trainereista on "leimaantunut" meihin ja tulee joka kerta kysymään mitä aiomme tehdä ja neuvoo, jos ei näytä oikealta. Tänään maanantaina oli jalkapäivä ja eipä paljoa tarvinnut seuraavaa liikettä miettiä, kun tämä traineri tuli näyttämään, että mitä seuraavaksi, miten ja millä painoilla. Ei siinä, kyllä ilmainen pt aina kelpaa! Hiki muuten virtasi, kun loppuun tuli pieni "kevyt" hiitti, ettei vahingossakaan jäisi enää paukkuja jäljelle.

Täällä päivänkakkarat on parimetrisiä, olo on ku Vegasissa.

Mutta se tästä viikosta. Ajattelin tähän väliin blogia kirjoittaa sellaisen "Bucket listin", eli listan asioista joita aion tehdä ennen Suomeen paluuta. Olen jaotellut asiat kolmeen ryhmään, ihan vain selkeyden vuoksi.

Sosiaalinen

• Aloitan keskustelun jonkun täysin tuntemattoman kanssa
• Opettelen puhumaan Portugalia niin, että pärjään arkipäivän asioissa (kauppakäynnit, bussilla matkustaminen) ilman englantia
• Käyn jonkun ovella kysymässä voisinko ottaa hedelmän heidän pihastaan *1

Päänsisäinen

• Totuttelen Portugalilaiseen myöhästelykulttuuriin ja opin elämään sen mukaan
• Etsin elämästä pienempiäkin asioita, joista iloita ja opin arvostamaan niitä
• Opettelen ainakin osittain pois suomalaisesta tavasta olla vaatimaton ja otan vastaan, jos minulle tarjotaan jotain.
• Samalla opettelen sanomaan ei, enkä suostu vain hyvien tapojen vuoksi *2

Kokemukset

• Kävelen vieressä sijaitsevan vuoren huipulle
• Maistan vähintään kolmea uutta hedelmää
• Kävelen n.11km päässä sijaitsevalle joelle tai takaisin
• Käyn Portossa ja Lissabonissa
• Menen mukaan baarissa tanssittavaan "yhteistanssiin"... tai ainakin yritän.

Appelsiinipuu

Osan asioista olen jo tehnyt kokonaan tai osittain, mutta teen matkan loppupuolella kertauksen siitä, mitkä asioista "ehdin" suorittaa ja miten ne onnistuivat.

(*1 = Kuulin meidän opettajalta, että hyvin usea Bragalainen varmasti antaa kerätä hedelmiä omasta puustaan ja ovat jopa hyvillään siitä, että tullaan kysymään eikä vain oteta ilman lupia. Miltein jokaisen talon pihassa on vähintään yksi hedelmäpuu.. yleisin taitaa olla appelsiini. *2 = Tällä tarkoitan sitä, että opettelen kieltäytymään sellaisten ihmisten pyynnöistä joista en välitä, enkä vain hyvien tapojen vuoksi suostu esim.kahvittelemaan jokaisen kanssa.)

Paikallinen tapioca -leivos, maistui lähinnä mauttomalta ja tahmaiselta joulupuurolta.

Adeus!
-J