torstai 28. joulukuuta 2017

Viimeinen viikko ja kotiinpaluu

Miten voikaan olla hankalaa aloittaa kirjoitus täysin tyhjältä "paperilta", sen takia olen tämän kirjoittamista niin pitkään lykännytkin, kun en ole osannut aloittaa. Josko tämä vihdoin sujuisi.

Viimeiset puolitoista viikkoa kului vain "lomaillessa", kun ei meille löytynyt uutta työpaikkaa. Tarkoituksenani oli näinä päivinä saada kaikki bucket listillä olleet asiat tehtyä, mutta jokaikinen päivä satoi vettä, joten osa jäi toteuttamatta.


Viimeinen viikko

Viikonloppuna, ennen meidän viimeistä viikkoamme, kävimme Bragan yhdellä suosituimmalla yöklubilla; Sardiniassa. Olimme kuulleet, että naiset pääsevä poikkeuksetta sisälle, jos ovat huollitellun näköisiä, mutta miehillä tulee aina olla seuralainen mukana. Olimme alkuillasta tutustuun yhteen miesporukkaan, jonka "autoimme" sitten sisälle meidän kanssamme. Paikka oli rutkasti parempi, kuin mikään aikaisempi klubi, muttei mielestäni vieläkään yltänyt suomen tasolle. Yö venyikin odotettua pidemmäksi ja pääsimme vasta sunnuntaina aamupäivästä nukkumaan. Viimeisen viikkomme ensimmäiset päivät menikin unirytmin korjaamiseen ja kyhjöttämiseen sisällä, sillä säät eivät olleet ulkoilun kannalta suotuisia. Viikonloppuna tapasin klubilla yhden naispersonaltrainerin, joka kutsui minut kanssaan treenaamaan heidän salilleen. Torstai iltana sitten rohkaistuin ja oli yksi parhaista päätöksistä koko reissun aikana. Treeni oli todella raskas ja jalat olivat hellänä vielä Suomeen saapuessakin. Perjantaina oli jännitys kotimatkasta jo niin pinnalla, ettei nukkumisesta tullut mitään. Viestittelin yhden pt:n kanssa ja lopulta päädyimme hänen kanssaan burger kingiin ja sieltä Bom Jesukselle katselemaan paikkoja. Vaikka yöllä olikin jo kylmä (n.klo:3?), niin maisemat olivat sen arvoiset.

Bom Jesukselta
Maisemaa Bom Jesukselta, harmi kun ei kuvassa välity niin hyvin tuon paikan kauneus
Bom Jesus

Aamuyöstä nukuimme vain pari tuntia ja heräsimme "hyvissä ajoin", jotta ehdimme siivoamaan kunnolla ja pakkaamaan ilman kiireitä. Loppujen lopuksi siivosimme ja pakkasimme itkun sekaisin liikkein kyydin jo odottaessa meitä. Saimme 2tuntia ennen kyydin tuloa idean juosta läheiseen kauppakeskukseen ostamaan kolmannen matkalaukun meille yhteiseksi, koska yksinkertaisesti painorajat ruuma- sekä käsimatkatavaroissa paukkuivat huikeisiin lukemiin. Tästäkin huolimatta, jouduin pukemaan neljät housut ja 14 paitaa päällekkäin ja ottamaan käsimatkatavaroihin ylikuormaa (onneksi ei punnittu), jotta sain kaiken mahtumaan mukaan.


Kotimatka

Päästyämme Porton lentoasemalle, ensimmäinen "haaste" oli löytää oikea lähtöselvitys ja laukkujen jättöpaikka. Mikä ei ollut kauhean helppoa kahden ison ja kahden pienen laukun kanssa. Kolmas ruumaan mennyt laukku maksoi 65e lisähintaa, mikä tuli halvemmaksi kuin maksaa 50e/hnkl siitä, että matkalaukun painorajan olisi saanut nostettua 23kilosta 32 kiloon. Lähtöportilla olikin sitten kuumotukset siitä punnittaisiinko käsimatkatavarat. Mukana sai olla yksi 8kg painava laukku ja yksi max.2kg "henkilökohtainen tavara", itselläni oli 13kg painava laukku ja 5kg painava henkilökohtainen tavara, eli läppärilaukku täynnä tavaraa. Onnekseni, laukkuja ei sen kummemmin katsottu ja isoimmat käsimatkatavarat laitettiinkin johonkin erilliseen lentokoneen takatilaan matkan ajaksi. Lento Portosta Lissaboniin sujui hyvin, juttelimme vielä kaverimme kanssa kuinka hyvin meillä on Lissabonissa aikaa sitten kierrellä lentokentän putiikkeja yms. Totuus olikin aivan muuta, hyvä että ehdimme vessassa käymään kun kuulimme kuulutuksen Helsinkiin lähtevästä lennosta. Lissabonin lentokenttä olikin niin iso, että saimme kävellä hikihatussa, jotta ehdimme viimeisen kuulutuksen aikaan lähtöportille ja siitä koneeseen. Koneeseen vievässä lentokenttäbussissa pystyi jo "aistimaan" Suomalaisen ilmapiirin. Lentomatka Lissabonista Helsinkiin kesti viisi tuntia, jonka aikana oli ruoka ja kahvi tarjoilu. Himmeästä valaistuksesta ja korvaläpistä huolimatta, en saanut nukuttua silmäystäkään... luultavasti olin niin innoissani kotiin paluusta. Lopulta tuli kuulutus "Welcome to Helsinki!". Kentällä minua oli äitini odottamassa kameran kanssa ja autossa minulle oli varattu kinkkujuustoruisleipä, voi että olikin ikävä suomalaisia pöperöitä!

Lentokoneen pöperöt
Tämän näkösellä varustuksella sitä matkattiin Bragasta, Porton ja Lissabonin kautta Suomeen.

Bucket list 

Ensimmäisenä Bucket Listilläni oli sosiaalinen puoli. Tavoitteenani oli aloittaa keskustelu jonkun täysin tuntemaatoman kanssa, tämä ei tuottanut hankaluuksia, sillä baareissa oli helppoa aloittaa keskustelu jonkun kanssa. Toisena tavoitteenani oli pärjätä arkipäivän asioissa ilman englanninkieltä. Tässä onnistuin mielestäni yllättävän hyvin, kauppakäynnin sujuivat täysin ilman englantia viimeiset viikot ja bussissakin pystyi asioimaan helposti. Kolmantena oli henkilökohtainen suosikkini "Käy pyytämässä hedelmä jonkun pihapuusta", mutta tämä jäi valitettavasti toteuttamatta. Silloin, kun olisi ollut aikaa käydä, niin sää ei sitä sallinut ja silloin kun oli hyvä sää, niin aika ei riittänyt. Toki olisin saanut tämän toteutettua, jos olisin ymmärtänyt "aloittaa" jo aikaisemmin näiden tavoitteiden toteuttamisen.

Toisena olikin oma päänsisäinen toimintani ja tottuminen erilaisiin asioihin. Tässä sarakkeessa minulla oli neljä kohtaa: totu myöhästelykulttuurin ja opi elämään sen kanssa, opi nauttimaan elämän pienistä asioista, opettelen olemaan vähemmän vaatimaton ja otan vastaan, jos minulle jotain tarjotaan ja viimeisenä opettelen myös kieltäytymään tarjouksista, jotka eivät minua miellytä. Myöhästelykulttuuriin opin jollain tapaa, tai sanotaanko näin, että suhtauduin siihen ihmiskohtaisesti ja loppuaikana en ottanut myöhästelyä enää "henkilökohtaisena loukkauksena". Tämän reissun aikana olen oppinut oikeasti arvostamaan sitä, miten hyvin meillä asiat Suomessa on, vaikkakin Portugali ei todellakaan ole huonoimmasta päästä asua. Matkan aikana tajusin myös Suomalaista kulttuuria paremmin ja oikeastaan ymmärsin mikä kaikki siihen kuuluu. Suomessa ollessa, kun käytös on kaikilla jotakuinkin samaa, niin ei tule samalla tavalla oivallettua, mikä on se meidän maan oma "juttu". Vaatimattomuudesta en täysin päässyt eroon, mutta se ei ollutkaan tavoitteena, vaan opin tarttumaan tarjouksiin ja ottamaan vastaan, jos joku halusi jotain tehdä puolestani. Kieltäytyminen onkin sitten toinen juttu, luonteeltani olen sellainen, että mieluummin kiertelen ja kaartelen ja yritän olla loppuun asti mukava, kuin kieltäytyä. En tahdo pahoittaa muiden mieltä kieltäytymällä...

Kolmantena olikin sitten kokemukset ylipäätään. Lempparini, kävely vieressä sijaitsevalle vuorelle jäi tekemättä, ihan vain koska tajusin liian myöhään alkaa "toteuttamaan" ideaa ja niinä päivinä kun olin asennoitunut sinne lähtemään, satoi vettä. Tavoitteenani oli maistaa kolmea uutta hedelmää, maistoinkin; kaktusviikunaa/kaktushedelmää, papaijaa ja oliivin. Oliiveja olen syönyt aikaisemminkin, mutten IKINÄ ennen suoraan puusta, voin sanoa, että pysyn jatkossakin purkitetussa versiossa. Yksi kävelytavoitteista oli myös kävely läheiselle joen rannalle (Praia do Faial), jonne oli n.11km matka ja sen sainkin toteutettua. Oli kävelyn arvoinen paikka! Kaupungeista minulla oli tavoitteena käydä ainakin Portossa ja Lissabonissa. Porton reissusta olenkin kirjoittanut tänne aiemmin, mutta Lissabonin reissua en saanut järjestymään (muuta kuin paluumatkalla Suomeen lentokoneen vaihto) Viimeisenä tavoitteenani oli mennä mukaan yhteistanssiin, jota en toteuttanut, tämä ihan vain siksi, ettei loppuaikanamme enää ollut yhteistansseja :(

Nuo epämääräsen muotoset möykyt on kaktushedelmiä

Jos jonkun vinkin saan antaa seuraaville lähtijöille, niin kirjoittakaa itsellenne Bucket List mielellään jo ENNEN lähtöä tai viimeistään ensimmäisen viikon aikana ja ota selvää maan mahdollisuuksista ja nähtävyyksistä, äläkä pelkää aloittaa toteuttamaan asioita heti ensimmäistenpäivien aikana. Muuten huomaatkin, että onkin jo viimeinen päivä eikä enää ehdi. Muista; enemmän ihminen katuu tekemättä jättämisiä kuin asioita joita on tehnyt!


Kuvia

Tähän väliin lisään kuvia vielä viimeisimmiltä kävelyreissultani Bragassa.

Kaupungin laidalta
Möömötin!
Asuintalomme lähettyviltä
Keskustasta
Keskustasta
Syötävä "hot chocolate", juotava olikin sitten normi kaakao

Nää kilohinnoittain myytävät pyyhkeet jaksaa vieläkin naurattaa

Pitihän se vielä käydä hyvästelemässä Max (kuvassa) ja Tyra

Ajatuksia

Kuten jo aikaisemminkin kirjoitin, tämä reissu avarti omia ajatuksiani Suomesta ja Suomen ainutlaatuisesti kulttuurista ja sen rikkauksista. Opin arvostamaan pienimpiäkin asioita, enkä pidä esimerkiksi hyväkuntoista ja homeetonta asuntoani enää itsestäänselvyytenä. Kaupunkina Braga oli hyvin lämminhenkinen ja sinne oli helppo asettua, sillä se ei ollut vilkas pääkaupunki, muttei täysin syrjäkyläkään. Henkilökohtaisesti olisin saanut reissusta enemmän irti jos ajankohta ei olisi ollut näin kylmä ja sateinen loppua kohti, jopa paikalliset sanoivat että olisi ollut parempi tulla lämpimämmällä ajanjaksolla, jotta olisin nähnyt kaupungin parhaat puolet. Ajallisesti kaksi kuukautta oli ihan sopiva aika tai en usko, että ainakaan kovin kauaa pidempään olisin viihtynyt. Kahdessa kuukaudessa ehtii oppia ja omaksua asioita, mutta ei täysin kyllästyä. Tai no, viimeiset viikot olivat lähinnä ajan tappamista huonojen säiden ja töiden puuttumisen vuoksi.

Tässä taisikin olla tämän blogin viimeinen kirjoitus, suuri kiitos kaikille lukeneille ja toivottavasti tästä on edes jotain apua tuleville lähtijöille. Onnellista uutta vuotta 2018 kaikille!

Adeus!
-J

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti