Näytetään tekstit, joissa on tunniste Porto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Porto. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Matka Portoon

Tällä viikolla kävimme viikonloppuna Portossa päiväretkellä. Syystä X emme ehtineet kunnolla tutustua kaupunkiin, mutta kaupungin laidalla sijaitseva Northern Shopping -ostoskeskus tuli tutuksi. Matkasimme Portoon junalla, juna muistutti ulkopuolelta suomalaista R-junaa, mutta sisätilat vaikuttivat enemmän metrolta. Yllätyin siitä, kuinka siistit tilat junassa oli! Portugalin junien logo CP, muistuttaa ulkonäöltään täysin suomen VR:n logoa.


Kuvahaun tulos haulle portugal juna logo
Junien logo.

Tältä juna näytti sisältä
Matka Bragasta Portoon maksoi vajaat 4euroa ja matka kesti vähän päälle tunnin. Matkan aikana oli 23 pysäkkiä. Täällä on käytössä ladattavat junaliput/-kortit tms. joihin voi ladata yhden tai useamman matkan asemilta löytyvistä automaateista. Ennen junaan nousua kortti täytyy "aktivoida" pienessä tolpan näköisessä lukulaitteessa ja junassa konduktööri tarkistaa, onko lippu aktivoitu.
Seuraavaksi kuvia Porton reissulta: 


Maisema Porton juna-aseman ulkopuolelta

Porto
Porto
Meikä Porto -kyltillä
Porto

Valokuusi Porton keskustassa
Portossa oli keskustorilla alle olevan kuvan mukaisia kiikkukeinuja, joiden päällä oli erilaisia tekstejä, kuten: Natal (Joulu), Amor (rakkaus) ja kuvassa näkyvä Porto. Kiikkuja oli yhteensä noin kymmenen.

Porto -kyltillä varustettu kiikku

Kauppakeskus oli iso ja sen sisällä oli manchesterista tuotu höyrykone "käynnissä". Heti keskuksen pääovien jälkeen oli erikoinen "taideteos" joka esitti lankapuhelinta, jonka puhelimena toimi korkokengillä varustetut jalat. 

Höyrykone

Vähän erikoisempaa taidetta

Kävimme syömässä italialaisessa ravintolassa vähän paremman ruuan toivossa, mutta ainakaan tilaamani risotto ei kamalan hääppöinen ollut.

Sienirisotto

Sitten Bragan kuulumisia. Tännekkin on ilmestynyt keskustan kadut täyteen joulukoristeita ja yksityisten parvekkeilla roikkuu joulupukkeja. Miusta on hirveän hauska, että kaikki joulukoristeet ja kuvaelmat sisältävät lunta VAIKKA täällä ei koskaan sitä sadakkaan. Miten lumi symboloi joulua jopa niille, jotka eivät sitä ole välttämättä ikinä nähneetkään.

Torstaina sovimme Braga Mobin kanssa, että vaihdamme jälleen työpaikkaa. Tällä kertaa ei ollut kyse töiden puutteesta, vaan pomon asiattomasta käytöksestä meitä kohtaan. Hän saattoi potkia minua pyllylle, hiplata niskaa, halata ja kerran jopa pussasi (onneksi vain päähän) ihan ilman lupaa, haukkui minua läskiksi ja kritisoi suomalaisten tapaa olla hänen sanojensa mukaan "tiukkiksia" koska olemme sovittuna aikana paikalla ja odotamme sitä myös muilta. Lista hänen käytöksestään on loputon, mutten kirjaimellisesti jaksa jauhaa hänestä tämän enempää vaan haluan unohtaa koko ihmisen. Perjantai oli täällä pyhäpäivä, itsenäisyyden palautumisen muistopäivä tarkalleen, joten se oli meillä vapaa töistä. Maanantai meille luvattiin vapaaksi, joten silloin käymme luultavasti Bragan keskustassa ostamassa tuliaisia ja postikortteja.

Bragan joulukortisteita, en ymmärrä mihin tän kuvan laatu oikein hävisi..

Yhtenä päivänä kävimme syömässä sushia, oli hyvää!

Tänään kävelyllä ollessa otin kuvia muutamasta hedelmäpuusta, pahoittelen että kuvat ovat epäselviä, mutta huomasin vasta kotona, että kameran linssissä oli ollut jotain likaa..

Kiivipuu/-köynnös


Avokadopuu


Sitruunapuu, tämä kuva on näköjään kaikenlisäksi jopa heilahtanut.

Kävellessä olen kiinnittänyt huomiota siihen, että valehtelematta 9/10 kävelykatu valusta, on joku ihminen tai eläin kävellyt kuivumisen aikana. Tassunjäljet ovat omalla tavallaan kauhean söpö piristys katukuvassa.

Jalan-/tassunjälkiä valussa

En tiedä, koinko edellisen noin yhden ja puolen viikon aikana jonkinlaisen kulttuurishokin, tuntui, että kaikki kaatuu niskaan, vituttaa, ahdistaa ja kauhea ikävä kotiin, vai johtuiko kaikki vain pomosta. Sillä heti kun sain tietää, ettei siihen työpaikkaan tarvitse enää palata, alkoi elämä jälleen hymyilemään ja olin huomattavasti positiivisempi ja ajatus "vielä kahdesta viikosta" muuttui "enää kahdeksi viikoksi." 

Tosiaan, enää kaksi viikkoa jäljellä ja tuntuu kuin aika loppuisi kesken ja kauheasti olisi vielä koettavaa ja nähtävää! Saa nähdä, mitkä bucket listin asioista ehdin toteuttaa ja mitkä jäävät toteuttamatta. Tässä oli kaikki menneeltä viikolta!

Adeus!
- J




torstai 26. lokakuuta 2017

Saapuminen ja viikko 1.

Hieman venyi tämä ensimmäisen varsinaisen kuulumispostauksen teko, mutta tässä tämä nyt vihdoin ja viimein on!

Lennot
Meidän piti itse järjestää lennot Suomesta Portugaliin, joten tietysti yritimme etsiä halvimman mahdollisen lennon. Halvin vaihtoehto oli sellainen, joka kiersi Riikan, Vilnan ja Lontoon kautta Portoon, Portugalin lentokentälle. Ajattelimme, ettei se niin paha voi olla, kun on kuitenkin toinen seurana ja pisin vaihto olisi heti yöllä = nukkumisaikaa kentällä. Vajaa kaksi viikkoa ennen lähtöä saapui sähköpostiin viesti, että viimeinen lentomme (Lontoo-Porto) on peruttu lentoyhtiön konkurssin takia. Iski kauhea paniikki, mistä saisimme nyt korvaavan lennon ja kuka sen maksaa ja miten. Siitä alkoi pitkä ja monimutkainen viestittely matkapaketin järjestäjän kanssa. Tarvittiin yli 6 puhelinsoittoa ja useita chat -keskusteluja kyseisen firman kanssa, kunnes juuri päivää ennen lentoa korvaava lento löydettiin ja täten meille tuli vielä Lontoon ja Porton välille Nantesissa vaihto.. eli yhteensä siis viisi lentoa. Lennot ja vaihdot itsessään sujuivat hyvin ongelmitta, ainoat miinukset olivat Latvian ja Liettuan likaiset yleisövessat ja Liettuan (6h vaihtoaika yöllä) kylmä odotussali. 


Saapuminen
Saavuttuamme Portoon meitä vastassa ollut kuski kertoi, että suurien metsäpalojen vuoksi joudumme ajamaan kotikaupunkiimme Bragaan normaalia pidempää reittiä. Lieskat olivat jo miltein tien pientareella kuskin ajaessa meitä vastaan lentokentälle. Autosta käsin näimme tulenlieskat vuorilla ja valtavat savupilvet, jotka peittivät koko ympäröivän ilman. Vihdoin päästyämme perille uuteen kotiimme, ilma oli verrattavissa savusaunaan, taivaalta "satoi" tuhkaa ja silmiä kirveli.
 Talomme on kaksi kerroksinen, ylä- ja alakerrassa omat huoneistot, joissa pari makkaria, olkkari, keittiö ja kylpyhuone. Keittiössä oli heti ensimmäisenä iltana pyykkipojan kokoinen tuhatjalkainen. Taloa kutsutaan "Tyttö taloksi" koska tänne ei päästetä poikia asumaan, omistajan huonojen kokemuksien vuoksi (esim.omistajan itsetekemistä koristeellisista puusängyistä oli vuoltu palasia pois). Seuraavan päivän suunnitelmista meille ei kerrottu, kuin että pitää olla 8:45 pihalla.

Ensimmäinen viikko
Maanantai
Heräsimme aamulla noin seitsemän aikoihin, ehtiäksemme varmasti ulos 8:45 mennessä. Ulkona meitä odotti auto ja kaksi braga mobin työntekijää. Kyytiin noustuamme toinen työntekijöistä kertoi, että suuntaamme kohti Bragan keskustaa pienelle kierrokselle toisen ryhmän kanssa. Toinen ryhmä koostui noin 20 Puolalaisesta nuoresta. Keskustassa näimme Bragan portin, useita kirkkoja ja kauniin aukion, joka oli täynnä kukkia.
 Ohjatun kierroksen jälkeen saimme vapaasti lähteä kiertelemään keskustaa, koska emme olleet syöneet kunnolla sitten Suomesta lähdön jälkeen, suuntasimme paikallisen kauppakeskuksen ruokakauppaan. Siellä tuli heti tutuksi Bragan yksi suosituimmista raaka-aineista ruuanlaitossa: suolattu ja kuivattu turska. Keskellä kauppaa pöydällä levällään ilman minkään näköisiä pakkauksia. Suoraan sanottuna koko kauppa lemusi kalojen takia aivan järkyttävän pahalle.
 Ostosten jälkeen kiertelimme vielä hetken keskustassa, jonka jälkeen meidät tultiin hakemaan ensimmäisille kielikurssitunneille. Saavuttuamme koulun pihalle, luoksemme asteli noin kolmekymppinen paikallinen mies, halasi meitä ja pussasi molemmille poskille. Tuntui oudolta, että täysin tuntematon ihminen tulee halaamaan, saati pussaamaan. Siihen tosin täällä saa kuulemma tottua, Suomen "vähintään metrin hajurako" tavan jälkeen saattaa mennä hetki, että omaksuu uuden kulttuurin ja sen erilaisuudet. Tunnilla kävimme läpi kielen perusasioita, aakkoset ja numerot.

Tuntien päätyttyä, saimme kyydin lähimpään isoon ruokakauppaan, jotta voimme ostaa kotiimme joitain perustarvikkeita ja syötävää, kielimuurin vuoksi oli vaikea löytää syötävää, joten turvauduin tuotteisiin, joita saa myös Suomesta. Ruoka täällä on halvempaa kuin Suomessa, paitsi gluteenittomat ovat saman hintaisia, jossei kalliimpiakin. Ostosten jälkeen tarkoituksenamme oli kävellä kotiin n.3km päähän, mutta jo ennen puolta väliä myrsky yllätti meidät ja menimme suojaan läheisen kahvilan ulkokatokseen. Suomen myrskyt eivät ole enää mitään verrattuna tähän! Yritimme tavoittaa braga mobin henkilöitä, mutta he eivät vastanneet, joten pyysimme kahvilan pitäjää soittamaan meille taksin. Oli ihana huomata, miten hän vahti kokoajan taksin tuloa, ettemme vahingossakaan menisi väärään autoon. Loppujen lopuksi pääsimme turvallisesti kotiin.
Maanantaina vuoret olivat yhä täynnä savua
Pahanhajuista turskaa
Ensimmäinen kaveri

Tiistai, keskiviikko ja torstai, meni hyvin pitkälti siihen, että aamuisin nukuimme pitkään ja päivisin opiskelimme 14:30-18:30 Portugalia. Meillä oli viikon aikana kolme eri opettajaa ja oli hauska huomata miten heillä oli eroja kielen lausumisessa. Torstai iltana saimme päähänpiston 19:45 (lähikauppa menee kiinni 20:00), että voisimme hakea kaupan halvinta viiniä (0,99e) ja maistella sitä. Valkoviini yllätti kyllä positiivisesti, ei lähellekkään niin pahaa kuin voisi olettaa! Täällä tosiaan myydään pienimmissäkin marketeissa viinejä ja jopa Bacardia, oikeastaan näiden osalta valikoima on laajempi, kuin mietojen kuten oluiden osalta.

Perjantaina menimme opettajiemme kanssa syömään ravintolaan. Annoksen löytäminen oli hankalaa, koska yksi meistä on kasvissyöjä ja kaksi syö vain gluteenitonta ruokaa. Lopulta päädyimme sieni omelettiin, joka tarjoiltiin porkkanoiden, papujen ja pinaatin kanssa. Oli muuten parasta pinaattia, jota olen koskaan syönyt! Ruokailun jälkeen menimme keskustan yhteen baariin, jossa joimme parit ja lähdimme kotiin. 

Herättyämme lauantaina menimme shoppailemaan Bragan yhteen suurimpaan ostoskeskukseen ja illemmalla lähdimme taas ulos. Menimme Bragan vieressä sijaitsevaan pikku kylään katsomaan Burleskia. Rakennus itsessään käsitti kolme eri kerrosta ja ulkonäöltään oli hieman normaalia "klubia" hienompi paikka. Esitykset oli sijoitettu niin, että ne esitettiin tanssilattian keskellä, tietyn kellonajan välein. Näin saatiin bilettävä kansa "rauhoitettua" katsomaan itse esitystä. Tanssijat olivat todella taitavia ja esitystä oli ilo katsella. Esityksien jälkeen yksi meistä lähti kotiin nukkumaan ja lähdimme kahdestaan lähemmäs Bragan keskustaa toiselle kubille jatkamaan juhlimista. Tämä klubi näytti todella "fiiniltä", mutta kellon ollessa jo todella paljon, paikka oli aivan täysi, kävelemään ei pystynyt niin ettei kokoajan osuisi johonkuhun. Muuten paikka oli ihan viihtyisä, mutta siellä oli sallittua tupakoida sisällä joten sisäilma oli todella tunkkainen ja illan jälkeen kaikki vaatteet haisivat tuhkakupilta. Täällä baarit menevät kiinni n.klo: 7. Paikassa, jossa nyt olimme, annettiin "valomerkki" siten, että viimeisimmillenoin kymmenelle juomaa hakeneella annettiin sellaiset synttärisoihdut laseihin mukaan ja he nostivat ne ylös ja muut valot sammutettiin siksi aikaa. Sunnuntaina kävimme pienellä kävelyllä, jossa kiinnitin huomiota siihen, ettei yhdessäkään lava-autossa ollut vakiolavaa paikallaan, vaan kaikissa lava oli korvattu puisella versiolla. Muuten vain lepäsimme loppu päivän.
Burleski paikka
Burleskia
Kaikissa lava-autoissa on puulava
Eiköhän tässä ollut suurin piirtein kaikki ensimmäisestä viikosta, yritän saada tehtyä postauksen tämän viikon kuulumisista jo tänä sunnuntaina, mutten lupaa mitään!


Adeus!
-J