Kuvapostaus

Tällä ja edeltävällä viikolla ei tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista, joten päätin tehdä tällaisen kuvapostauksen kuvista, joita olen matkan aikana ottanut. 

Alkuun tällainen sekalainen sakki:

Ruusupuu

Pieni sisilisko

Auringonottoa

Johtuu varmaan mun ihonväristä, mutta mun naamaa ei edes kunnolla erota bussikortin valkoisesta taustasta.

Seuraavaksi muutama ruoka kuva:

Paikallinen vehnätön leivos; riisikakku.

Kahvila kahveja.

Täällä baareissa on hyvin vähän drinkkejä ja suurinosa on tällaisia: 1/2 viinaa ja 1/2 limpparia.

Melkein joka iltainen kombo.

En varmaan ikinä pääse yli siitä, että täällä viinaa myydään perus elintarvikkeiden tavoin ruokakaupoissa.

Kävimme yhden työpäivän aikana pomomme kanssa Bom Jesus ja Sameiro -nimisillä vuorilla, jotka sijaitsevat tässä aivan lähellä. Käynti vuorilla oli sen verta hätäinen, että pyrin käymään siellä vielä uudestaankin. Seuraavat kuvat ovat sieltä.

Bom Jesus

Bom Jesus

Bom Jesukselle vievä 153vuotta vanha hissi., joka on vieläkin toiminnassa. Tämän on kuulemma suunnitellut sama ihminen, joka suunnittelu Eiffel -tornin.

Sameiro

Sameiron kirkon sisältä

Sameiro

Sameiro

Sameiro (varmaan yks mun lempparikuvista)

Tältä täällä näyttää tällä hetkellä.

Adeus!

-J

Uudet naapurit ja bucket list

Tällä viikolla saimme yläkertaan asukkaita, meidän yläpuolellemme muutti neljä Espanjalaista tyttöä/naista, jotka eivät puhu sanaakaan Englantia. Meistä tuskin tulee ystäviä, eikä suoraan sanottuna kyllä yhtään kiinnosta heihin tutustuakkaan. Ensimmäisestä illasta lähtien he ovat pitäneet järkyttävää möykkää öisin. Lukuisista huomautuksista huolimatta, he alkavat möykkäämään joka yö n.puolen yön jälkeen ja hiljentyvät nukkumaan kun heitä itseään se huvittaa, eli yleensä n. klo:2-3. Tästä johtuen yöunet ovat jääneet turhan vähäisiksi ja väsymys painaa. Varsinkin, kun viime tiistaista lähtien on tultu käytyä salilla lähes päivittäin.

Meillä on miltein naapurissa tila, jossa on n.20vuohta ja sitten nämä möllit!

Tosiaan, viime tiistaina kävimme hommaamassa salikortit läheisen ostoskeskuksen salille. Pelkästään sali kuudeksi viikoksi maksoi ~57e, siihen lisäksi tapaturmavakuutus, chippipantti ja päälle sai vielä salin oman juomapullon, pyyhkeen ja lukon. Yhteensä kaikista tuli vähän vajaa 90euroa. Siinä tiskillä seistessä huomasi hyvin, kuinka "läheisiä" ihmiset täällä ovat verrattuna suomalaisiin. Sen n.15minuutin aikana, kun täyttelimme lomakkeita ja tutustuimme saliin ainakin puolet salin henkilökunnasta oli koskettanut minua olkapäistä. Kun yksi personal trainereista lähti näyttämään meille salia, ei hän edes liikkunut eteenpäin ellemme olleet alle metrin etäisyydellä. Salilla pyörii kokoajan n.2-5 personal traineria, jotka tervehtivät salille saapuneita ja auttavat, jos joku tarvitsee apua. Yksi trainereista on "leimaantunut" meihin ja tulee joka kerta kysymään mitä aiomme tehdä ja neuvoo, jos ei näytä oikealta. Tänään maanantaina oli jalkapäivä ja eipä paljoa tarvinnut seuraavaa liikettä miettiä, kun tämä traineri tuli näyttämään, että mitä seuraavaksi, miten ja millä painoilla. Ei siinä, kyllä ilmainen pt aina kelpaa! Hiki muuten virtasi, kun loppuun tuli pieni "kevyt" hiitti, ettei vahingossakaan jäisi enää paukkuja jäljelle.

Täällä päivänkakkarat on parimetrisiä, olo on ku Vegasissa.

Mutta se tästä viikosta. Ajattelin tähän väliin blogia kirjoittaa sellaisen "Bucket listin", eli listan asioista joita aion tehdä ennen Suomeen paluuta. Olen jaotellut asiat kolmeen ryhmään, ihan vain selkeyden vuoksi.

Sosiaalinen

• Aloitan keskustelun jonkun täysin tuntemattoman kanssa
• Opettelen puhumaan Portugalia niin, että pärjään arkipäivän asioissa (kauppakäynnit, bussilla matkustaminen) ilman englantia
• Käyn jonkun ovella kysymässä voisinko ottaa hedelmän heidän pihastaan *1

Päänsisäinen

• Totuttelen Portugalilaiseen myöhästelykulttuuriin ja opin elämään sen mukaan
• Etsin elämästä pienempiäkin asioita, joista iloita ja opin arvostamaan niitä
• Opettelen ainakin osittain pois suomalaisesta tavasta olla vaatimaton ja otan vastaan, jos minulle tarjotaan jotain.
• Samalla opettelen sanomaan ei, enkä suostu vain hyvien tapojen vuoksi *2

Kokemukset

• Kävelen vieressä sijaitsevan vuoren huipulle
• Maistan vähintään kolmea uutta hedelmää
• Kävelen n.11km päässä sijaitsevalle joelle tai takaisin
• Käyn Portossa ja Lissabonissa
• Menen mukaan baarissa tanssittavaan "yhteistanssiin"... tai ainakin yritän.

Appelsiinipuu

Osan asioista olen jo tehnyt kokonaan tai osittain, mutta teen matkan loppupuolella kertauksen siitä, mitkä asioista "ehdin" suorittaa ja miten ne onnistuivat.

(*1 = Kuulin meidän opettajalta, että hyvin usea Bragalainen varmasti antaa kerätä hedelmiä omasta puustaan ja ovat jopa hyvillään siitä, että tullaan kysymään eikä vain oteta ilman lupia. Miltein jokaisen talon pihassa on vähintään yksi hedelmäpuu.. yleisin taitaa olla appelsiini. *2 = Tällä tarkoitan sitä, että opettelen kieltäytymään sellaisten ihmisten pyynnöistä joista en välitä, enkä vain hyvien tapojen vuoksi suostu esim.kahvittelemaan jokaisen kanssa.)

Paikallinen tapioca -leivos, maistui lähinnä mauttomalta ja tahmaiselta joulupuurolta.

Adeus!
-J

Viikko 3.

Maanantaina meidän piti aloittaa uudessa paikassa työt, mutta yhteyshenkilömme oli niin kiireinen, ettei millään ehtinyt järjestää tapaamista. Emme koko päivänä tehneet oikeastaan mitään mainitsemisen arvoista. Tiistaina meidät tultiin hakemaan 10:30 ja saimme kyydin uuden pomomme luokse. Hänen nimensä on Paulo ja luonteeltaan hän on todella puhelias ja energinen, oli kauhea työ pysyä hänen perässään työmailla kun hän esitteli meille paikkoja ja työntekijöitä. Kävimme rautakaupassa hakemassa meile tarpeellisett varusteet ja sitten kävimme lounaalla. Täällä lounas alkaa normaalisti klo: 12:30 ja saattaa kestää jopa klo: 14 saakka. Muita taukoja ei työpäivän aikana ole, vakituiset työntekijät rakennustyömailla työskentelevät aamu kahdeksasta ilta viiteen tai kuuteen, riippuen työmaasta. Me harjoittelijoina teemme 8:00-14:00, eli kuuden tunnin päiviä.

 Tiistai iltana täällä juhlittiin halloweenia. Uusi pomomme halusi esitellä meille läheisen Bom Jesuksen, eli vuoren. Ajoimme vuoren huipulle, josta oli aivan upeat näkymät alas, Braga olikin paljon laajempi mitä olin kuvitellut ja kaupungin sisällä näkyi kolme pienempää vuorta, joita emme alhaalla kävellessä olleet huomanneet. Kunnollista kuvaa näkymistä en autosta käsin saanut. Vuorella oli yksi todella hämmentävä pieni polku, sitä pitkin ajaessa tuntui kuin olisimme menneet ylöspäin, mutta pomomme vaihdettua auto "vapaalle" se jatkoi liukumista "ylöspäin". Tosiasiassa polku oli siis alamäkeä, vaikka autosta käsin se tuntui ylämäeltä.. vaikea selittää. Vuorireissun jälkeen pomomme heitti meidät keskustaan ja hän lähti itse kotiin. Löysimme jonkinnäköisen diskon aivan lähettyviltä. Paikka oli AIVAN täysi ja jos oikein ymmärsin niin ne oli jotkin opiskelijabileet, ainakin asiakaskunnan ulkonäöstä päätellen. Nuorimmat siellä näyttivät nippanappa 13vuotiailta. (myöhemmin kysyin paikallisilta tutuilta diskojen ikärajaa, niin yleensä ne ovat K18, mutta joihinkin pääsee yli 16vuotiaat, hiljaisina aikoina myö sitä nuoremmat) Vaikka paikka aluksi vaikutti kunnon "teinimestalta" niin tiettyjen biisien soidessa nuorilla oli kunnon koreografiat ja oli hauska katsella, kun puolet salista (niin tytöt kuin pojatkin) tanssivat muodostelmassa. Viihdyimme diskossa aamu kuuteen saakka ja keskiviikko menikin nukkuessa ja leffojen parissa. (Keskiviikko oli täällä pyhäpäivä, joten meillä oli vapaata töistä)

 Torstaina aloitimme ensimmäisen "kunnon" työpäivän hioen ranskalaisen parvekkeen koristeellisia kaiteita, tarkoitus oli ne myös maalata, mutta sade yllätti, joten pääsimme sisähommiin. Ensimmäinen sisähommamme oli lähettyvillä sijainneessa opiskelijoiden soluasunnossa; käytävän ja keittiön maalaus. Ensimmäistä kertaa sinne mennessä tulin todella kiitolliseksi suomen soluasuntojen laadusta. Meillä ei ollutkaan siellä valmiina maalaus-/kittaustarvikkeita, joten olimme loppupäivän pomomme mukana hoitamassa asioita (tarvikkeiden keräämistä/tilaamista, tapaamisia ym.) Illemmalla käytiin isommassa kauppakeskuksessa ostoksilla ja hyvien kelien toivossa ostimme kaiken muun ohessa jalkapallon. Perjantaina, kun olimme vihdoin saaneet töissä hommat aluilleen, remontoitavan huoneen kattolamppu tippui maahan ja meni rikki.. yritä siinä nyt pimeässä mitään tehdä. Ilmoitimme asiasta pomolle ja teimme sillä välin kittailua niin, että toinen näytti puhelimesta valoa ja toinen kittasi. Pomon saavuttua menimme suoraan rautakauppaan hakemaan uutta lamppua ja muutakin tarvikkeita = kaikki muu muistettiin ostaa paitsi lamppu. Päivä oli jo onneksi sen verta pitkällä, että hiottuamme taskulampun valossa aikaisemmin kitatut kohdat, olikin jo aika lähteä kotiin. Loppupäivä meni ruokaa laittaessa ja kotona hengaillessa.

 Lauantaina lähdimme "aamupalan" (klo:13) jälkeen läheisee urheilupuistoon potkimaan palloa. Olimme potkineet ehkä vartin, kun paikalliset pojat tulivat kysymään oisivatko he pelata meidän kanssamme. Lopulta meitä oli n.10 hengen höntsäporukka pelaamassa, aika kului kuin siivillä ja vasta pimeän tultua lopetimme pelaamisen. Lähdimme vielä pelaamisen jälkeen käymään isommassa kaupassa ostoksilla. Illalla meidän piti mennä juhlistamaan yhden paikallisen tuttavamme synttäreitä ja kävelimmekin jopa keskustaan asti valmiina juhlimaan, mutta kys.henkilön välinpitämättömän käytöksen takia lähdimmekin takaisin kotiin. Veikkaisin, että hän pyysi meidät mukaan vain "kohteliaisuudesta". Yksi kulttuurinen ero, jota en täällä asuessa ole vielä osannut omaksua. Yksi tuttavani kuvasi hyvin paikallisia "Kaikki ovat kavereita keskenään, mutta nimiäkään ei tiedetä." ts.ihmiset ovat täällä ystävällisiä ja lämpimiä ja sellaista kuin "oma henkilökohtainen tila" ei täällä tunneta. Jos tähän ajanmyötä tottuu.. Toinen ero, lämpimien puhumisen lisäksi, mihin en täällä ole tottunut on myöhästely. Ei toki töistä, mutta vapaa-ajalla yhteenkään tapaamiseen ei tulla edes meilkein ajoissa, puolen tunnin myöhästyminen tapaamisesta on täällä enemmänkin sääntö, kuin poikkeus. Paikalliset itsekin tiedostavat tämän myöhästelyn, mutta se on niin juurtunut täällä kaikkiin, ettei asialle edes yritetä tehdä mitään.

Isoimmassa kauppakeskuksessa on lapsille tällaisia 1e kolikolla toimivia eläimiä, jotka liikkuvat yllättävän kovaa.

Tänään sunnuntaina, aamulla sängystä noustessa huomasi, että lauantaina oli tultu tehtyä jotain fyysisestä ensimmäistä kertaa 3viikkoon. Jalat aivan jumissa, tai oikeastaan koko kroppa. Samaan aikaan tuntui niin hyvältä, mutta niin pahalta. Aamupalan jälkeen ulkona paistoi aurinko, joten lähdimme uudestaan potkimaan palloa (sillä se lähtee, millä on tullutkin). Matkalla näimme pienen talon rinteessä muutaman kilin.. en tiedä kuinka normaalia täällä on pitää niitä vapaana, tämä oli kolmas kerta kun itse niitä näin. Tällä kertaa olimme kentällä keskenämme ja höntsäilimme sen, minkä kroppa antoi periksi. Illan alkaessa hämärtää kävelimme urheilupuistolta Lidlille, pois tulimme bussilla, koska jalat oli yksinkertaisesti aivan puhki.

En tiedä, olivatko nämä tulleet aidasta läpi vai miten olivat tuonne päätyneet.

Loppuun voisin kertoa vähän omista ruokailutottumuksistani. Suomessa olen yleensä sekasyöjä, välttelen ainoastaan vehnää, koska olen huomannut, ettei se sovi omalle elimistölle. Täällä ollessa olen ollut _todella_ skeptinen sen suhteen mitä olen suuhuni pistänyt = ruokavalioni lähentelee vegaaniutta. Luultavasti tulen välttelemään liha- ja maitotuotteita täällä koko reissun ajan, Suomessa tiedän mistä liha lautaselleni tulee, mutta täällä en. Olen mieluummin hieman liian varovainen, kuin otan riskejä. Kaupassa maitotuotteet, joita uskallan ostaa on samoja kuin mitä suomessa myydään (lähinnä activia jogurtti) ja täällä on tullut Alpron soijatuotteet hyvin tutuiksi. Tälle viikolle teinkin maanantaina chili con carnea, korvaten tosin jauhelihan soijarouheella. Ei se oikeastaan ollut yhtään hullumpaa, voisin tehdä toistekin. Täällä ollessa oman "nirsouteni" takia myös hedelmät ja pähkinät ovat saaneet isomman osan ruokavaliostani. Täällä on aivan ihanat valikoimat erilaisia tuoreita hedelmiä.

"Chili con soija".

Sunnuntain iltapala

Naurattaa aina kaupassa nämä täkäläiset bataatit, jotka näyttää lähinnä päästäisiltä.

Tässä olikin kaikki tältä kertaa, pistäkää toki kysymyksiä tulemaan, jos jokin mietityttää!

Adeus!
-J

Ps. Ajatella, jo 1/3 reissusta mennyt!

Viikko 2. ensimmäinen työpäivä.

Tämä viikko oli hyvä esimerkki sanonnasta "Ei menny niiku Strömsössä".

Pohjustan tähän alkuun vähän Portugalin suhtautumista naisiin rakennustyömailla. Täällä tosiaan on vielä tietyt sukupuoliroolit hyvin näkyvillä, esimerkiksi juuri työtehtävissä. Täällä naiset EI työskentele rakennuksilla ja jos työskentelee, niin insinöörin hommissa, mutta ei "likaisissa hommissa". Joten meillä on aikamoinen homma tehtävänä, saada miehet täällä uskomaan siihen, että naiset voi tehdä täysin samoja hommia raksalla, kuin miehetkin. Täällä nämä likaiset työt on kuulemma "köyhien afrikkalaisten" hommaa, eli ei mikään arvostettu ammatti. Työpaikallamme toimistossa työskentelevät insinöörit olivat saaneet käsityksen, että teemme vain ja ainoastaan maalaamista, ei mitään muuta. Rakentamisesta sen verran, että täällä käytetään styroksia vesieristeenä ja ulkoseinien rakenne on niin, että kahden tiilirivin väliin laitetaan styroksilevy... ei ihme, että meidän asunto on todella kylmä öisin..

Maanantaina aamuna herättyämme meidät tultiin noutamaan työpaikoillemme. Ensimmäiseksi suuntasimme Dog Land -koirahotelliin, jossa yksi meistä työskentelee. Paikka sijaitsi miltein vuoren huipulla ja sieltä oli upeat näkymät alas, pihapiiri oli iso ja siellä oli kaksi hallia, toinen koirille ja toinen hevosille. Pihapiirissä pyöri pieni vuohijengi vapaana. Sen mitä kuulin/sain selvää meitä ohjastavan miehen ja paikan pitäjän keskustelusta, työpäivät tulevat kestämään klo 9-12 töitä, 12-15 lepotauko ja klo15 työpäivä taas jatkuu kestäen aina kuuteen saakka..ei käy kateeksi, muuta kuin sen puolesta, että saa viettää päivät koirien kanssa.

Dog Landin vuohijengi

Näkymä Dog Landin pihalta

 Dog Landin jälkeen suuntasimme keskustaan, jossa tulevan työpaikkani toimista sijaitsee. Sisällä odotti virallisen näköistä porukkaa puvut päällä. Kävimme istumaan pöytään ja keskustelimme siitä, mitä osaamme tehdä ja mitä tulisimme tekemään. Toimiston paikalla ollut väki ei kuitenkaan ollut englanninkielentaitoinen, joten meitä kuskaamassa ollut mies toimi tulkkina. Tovin keskustelun jälkeen kävi ilmi, ettei meistä vastuuta ottavaa ihmistä ollut paikalla, ensimmäinen työpäivämme päättyi siis siihen. Meidät heitettiin kotiin, josta meitä tuli toinen Braga Mobin työntekijä hakemaan, lähdimme tekemään bussikortteja itsellemme. Bussikorttien teon jälkeen palasimme kotiin ja odotimme puhelua työpaikaltamme, moneksiko huomenna pitäisi tulla töihin. Puhelua ei kuitenkaan tullut, joten päätimme mennä yhdeksäksi firman oven taakse. Tiistaina olimme aamulla firman oven takana ja soitimme yhteystoimiston työntekijällemme, josko hän voisi kertoa meidän olevan oven takana: firma pyysi meitä tulemaan uudestaan klo:9:30. Menimme sovittuun aikaan ja lähdimme yhden työntekijän kanssa katsomaan työmaata, jossa tulisimme työskentelemään ja mikä olisi meidän ensimmäinen työtehtävämme. Meidät laitettiin rapsuttamaan lastalla ulkoseinää, josta maalit olivat hilseilleet paikoitellen pois, lopputuloksena oli tarkoitus rapsuttaa koko seinä läpi ja maalata se myöhemmin uuteen maalipintaan. Tiistai päivä kuluikin hyvin maaleja rapsutellessa, mutta keskiviikkona emme tienneet mitä tehdä seuraavaksi, koska firman lupaamat telineet eivät olleet saapuneet = emme voineet rapsuttaa seinää loppuun. Telineitä ei ollut siellä meille valmiina, koska "emme osanneet odottaa teidän tulevan vielä töihin", tästä sain kuvan, ettei heillä ollut aikomustakaan maanantaina soittaa meille. Yksi työmaalla olleista kielitaidottomista miehistä ohjeisti meidät eleillään lakaisemaan ja siivoamaan koko työmaan (3kerroksinen kerrostalo). Siivosimme työmaan ja lähdimme kotiin. 

Torstaina telineet eivät vieläkään olleet saapuneet, joten työmaalla ollut mies laittoi meidät lajittelemaan homeista työmaa jätettä, tässä kohtaa loppui minun ymmärrykseni ja otin Braga Mobiin yhteyttä, ettemme ole tulleet tänne siivoojiksi, vaan rakennusmaalareiksi. Lajittelun jälkeen tulikin puhelinsoitto, ettei heillä ole mahdollisuutta hommata meille telinettä täksi päiväksi, joten saimme luvan lähteä kotiin. Päätimme kaverini kanssa lähteä 11km päässä sijaitselvalle joelle ottamaan aurinkoa, oli kyllä aivan ihana paikka! Busseja lähti niin kehnosti takaisin päin, joten kävelimme takaisin kotiin. Firma oli tosiaan luvannut soittaa meille torstai illan aikana perjantain suunnitelmista, mutta mitään soittoa ei tullut (taaskaan), joten jäimme kotiin perjantain ajaksi. Sitten tulikin viestiä meille työpaikan hankkineelta ihmiseltä, että hän oli ollut yhteydessä firmaan ja heillä ei kuulemma ollutkaan tarjota meille koulutusta vastaavaa työtä. Selvittelyjen jälkeen sovimme, että aloitamme ensi maanantaina uudessa firmassa lounaan jälkeen. Perjantaina menimme kävellen tutustumaan Bragan keskustaan ja sen pikkukauppoihin, yhden talon kulmalla oli kauppa, jossa myytiin pyyhkeitä kilohinnoittain! Keskustassa on myös usealla kulmalla myynnissä "savustettuja" kastanjoita, jotka yhden opettajamme mukaan ovat "really really good!", joten päätimme kokeilla niitä: maku muistutti lähinnä foliossa kypsennettyä grilliperunaa.

"Savustetut kastanjat

Meikä joella

Olemme tämän viikon aikana tehneet tuttavuutta lähitontilla "asustaviin" kahteen hylättyyn koiraan. Toisella niistä on kaulapanta, jossa lukee Max ja toisen nimesimme Tyraksi. Jos oikein ymmärsimme naapurintädin puheita, niin koirien omistaja on menehtynyt ja koirat jääneet tontille. Naapurit käyvät joskus niitä tervehtimässä ja viemässä ruuantähteitä. Vettä niillä ei kuitenkaan ollut tarjolla, joten me olemme nyt tällä viikolla käyneet joka päivä sitä niille viemässä ja tietysti leikkineet niiden kanssa ja rapsutelleet. Niistä huomaa kuinka ovat ihmisrakkaita koiria, yrittävät päästä syliin ja tulevat heti vierelle kun menemme niitä tervehtimään..

Edessä Max ja takana Tyra

Lauantaina kävimme shoppailemassa päivällä ja illemmalla oli tarkoitus lähteä juhlimaan. Oikean paikan löytämiseen meni kuitenkin 3tuntia, koska ensin kävelimme toiseen paikkaan, jota meille oli suositeltu, mutta se olikin K23. Lopulta kun pääsimme oikeaan paikkaan, alkoi väsymys jo painaa sen verran ettemme kauhean kauaa siellä viihtyneet. Kotimatkalla oli tarkoitus käydä mäkkärin autokaistalla tilaamassa vähän ruokaa. Kysyin vitsillä autokaistalla palvelleelta naiselta, että tarvitseeko auton, jotta saa ruokaa. Nainen sanoikin tosissaan "Kyllä, tilatkaa taksi tai hypätkää jonkin ohi ajavan auton kyytiin" (hyvin vinkki naiselta naiselle) ..jäi mäkkärit tilaamatta.

Sunnuntaina heräsimme myöhään ja kävimme isommassa ruokakaupassa tekemässä seuraavan viikon ruokaostokset. Illemmalla kävimme moikkaamassa aiemmin mainitsemiani koiria.
Nyt istun koneen ääressä kuunnnellen musiikkia ja odotan soittoa, milloin meidät tullaan hakemaan uudelle työpaikalle.

Mahottomat hyvät kelit!

Adeus!
-J

Saapuminen ja viikko 1.

Hieman venyi tämä ensimmäisen varsinaisen kuulumispostauksen teko, mutta tässä tämä nyt vihdoin ja viimein on!

Lennot

Meidän piti itse järjestää lennot Suomesta Portugaliin, joten tietysti yritimme etsiä halvimman mahdollisen lennon. Halvin vaihtoehto oli sellainen, joka kiersi Riikan, Vilnan ja Lontoon kautta Portoon, Portugalin lentokentälle. Ajattelimme, ettei se niin paha voi olla, kun on kuitenkin toinen seurana ja pisin vaihto olisi heti yöllä = nukkumisaikaa kentällä. Vajaa kaksi viikkoa ennen lähtöä saapui sähköpostiin viesti, että viimeinen lentomme (Lontoo-Porto) on peruttu lentoyhtiön konkurssin takia. Iski kauhea paniikki, mistä saisimme nyt korvaavan lennon ja kuka sen maksaa ja miten. Siitä alkoi pitkä ja monimutkainen viestittely matkapaketin järjestäjän kanssa. Tarvittiin yli 6 puhelinsoittoa ja useita chat -keskusteluja kyseisen firman kanssa, kunnes juuri päivää ennen lentoa korvaava lento löydettiin ja täten meille tuli vielä Lontoon ja Porton välille Nantesissa vaihto.. eli yhteensä siis viisi lentoa. Lennot ja vaihdot itsessään sujuivat hyvin ongelmitta, ainoat miinukset olivat Latvian ja Liettuan likaiset yleisövessat ja Liettuan (6h vaihtoaika yöllä) kylmä odotussali. 

Saapuminen

Saavuttuamme Portoon meitä vastassa ollut kuski kertoi, että suurien metsäpalojen vuoksi joudumme ajamaan kotikaupunkiimme Bragaan normaalia pidempää reittiä. Lieskat olivat jo miltein tien pientareella kuskin ajaessa meitä vastaan lentokentälle. Autosta käsin näimme tulenlieskat vuorilla ja valtavat savupilvet, jotka peittivät koko ympäröivän ilman. Vihdoin päästyämme perille uuteen kotiimme, ilma oli verrattavissa savusaunaan, taivaalta "satoi" tuhkaa ja silmiä kirveli.
 Talomme on kaksi kerroksinen, ylä- ja alakerrassa omat huoneistot, joissa pari makkaria, olkkari, keittiö ja kylpyhuone. Keittiössä oli heti ensimmäisenä iltana pyykkipojan kokoinen tuhatjalkainen. Taloa kutsutaan "Tyttö taloksi" koska tänne ei päästetä poikia asumaan, omistajan huonojen kokemuksien vuoksi (esim.omistajan itsetekemistä koristeellisista puusängyistä oli vuoltu palasia pois). Seuraavan päivän suunnitelmista meille ei kerrottu, kuin että pitää olla 8:45 pihalla.

Ensimmäinen viikko

Maanantai

Heräsimme aamulla noin seitsemän aikoihin, ehtiäksemme varmasti ulos 8:45 mennessä. Ulkona meitä odotti auto ja kaksi braga mobin työntekijää. Kyytiin noustuamme toinen työntekijöistä kertoi, että suuntaamme kohti Bragan keskustaa pienelle kierrokselle toisen ryhmän kanssa. Toinen ryhmä koostui noin 20 Puolalaisesta nuoresta. Keskustassa näimme Bragan portin, useita kirkkoja ja kauniin aukion, joka oli täynnä kukkia.
 Ohjatun kierroksen jälkeen saimme vapaasti lähteä kiertelemään keskustaa, koska emme olleet syöneet kunnolla sitten Suomesta lähdön jälkeen, suuntasimme paikallisen kauppakeskuksen ruokakauppaan. Siellä tuli heti tutuksi Bragan yksi suosituimmista raaka-aineista ruuanlaitossa: suolattu ja kuivattu turska. Keskellä kauppaa pöydällä levällään ilman minkään näköisiä pakkauksia. Suoraan sanottuna koko kauppa lemusi kalojen takia aivan järkyttävän pahalle.
 Ostosten jälkeen kiertelimme vielä hetken keskustassa, jonka jälkeen meidät tultiin hakemaan ensimmäisille kielikurssitunneille. Saavuttuamme koulun pihalle, luoksemme asteli noin kolmekymppinen paikallinen mies, halasi meitä ja pussasi molemmille poskille. Tuntui oudolta, että täysin tuntematon ihminen tulee halaamaan, saati pussaamaan. Siihen tosin täällä saa kuulemma tottua, Suomen "vähintään metrin hajurako" tavan jälkeen saattaa mennä hetki, että omaksuu uuden kulttuurin ja sen erilaisuudet. Tunnilla kävimme läpi kielen perusasioita, aakkoset ja numerot.

Tuntien päätyttyä, saimme kyydin lähimpään isoon ruokakauppaan, jotta voimme ostaa kotiimme joitain perustarvikkeita ja syötävää, kielimuurin vuoksi oli vaikea löytää syötävää, joten turvauduin tuotteisiin, joita saa myös Suomesta. Ruoka täällä on halvempaa kuin Suomessa, paitsi gluteenittomat ovat saman hintaisia, jossei kalliimpiakin. Ostosten jälkeen tarkoituksenamme oli kävellä kotiin n.3km päähän, mutta jo ennen puolta väliä myrsky yllätti meidät ja menimme suojaan läheisen kahvilan ulkokatokseen. Suomen myrskyt eivät ole enää mitään verrattuna tähän! Yritimme tavoittaa braga mobin henkilöitä, mutta he eivät vastanneet, joten pyysimme kahvilan pitäjää soittamaan meille taksin. Oli ihana huomata, miten hän vahti kokoajan taksin tuloa, ettemme vahingossakaan menisi väärään autoon. Loppujen lopuksi pääsimme turvallisesti kotiin.

Maanantaina vuoret olivat yhä täynnä savua

Pahanhajuista turskaa

Ensimmäinen kaveri

Tiistai, keskiviikko ja torstai, meni hyvin pitkälti siihen, että aamuisin nukuimme pitkään ja päivisin opiskelimme 14:30-18:30 Portugalia. Meillä oli viikon aikana kolme eri opettajaa ja oli hauska huomata miten heillä oli eroja kielen lausumisessa. Torstai iltana saimme päähänpiston 19:45 (lähikauppa menee kiinni 20:00), että voisimme hakea kaupan halvinta viiniä (0,99e) ja maistella sitä. Valkoviini yllätti kyllä positiivisesti, ei lähellekkään niin pahaa kuin voisi olettaa! Täällä tosiaan myydään pienimmissäkin marketeissa viinejä ja jopa Bacardia, oikeastaan näiden osalta valikoima on laajempi, kuin mietojen kuten oluiden osalta.

Perjantaina menimme opettajiemme kanssa syömään ravintolaan. Annoksen löytäminen oli hankalaa, koska yksi meistä on kasvissyöjä ja kaksi syö vain gluteenitonta ruokaa. Lopulta päädyimme sieni omelettiin, joka tarjoiltiin porkkanoiden, papujen ja pinaatin kanssa. Oli muuten parasta pinaattia, jota olen koskaan syönyt! Ruokailun jälkeen menimme keskustan yhteen baariin, jossa joimme parit ja lähdimme kotiin. 

Herättyämme lauantaina menimme shoppailemaan Bragan yhteen suurimpaan ostoskeskukseen ja illemmalla lähdimme taas ulos. Menimme Bragan vieressä sijaitsevaan pikku kylään katsomaan Burleskia. Rakennus itsessään käsitti kolme eri kerrosta ja ulkonäöltään oli hieman normaalia "klubia" hienompi paikka. Esitykset oli sijoitettu niin, että ne esitettiin tanssilattian keskellä, tietyn kellonajan välein. Näin saatiin bilettävä kansa "rauhoitettua" katsomaan itse esitystä. Tanssijat olivat todella taitavia ja esitystä oli ilo katsella. Esityksien jälkeen yksi meistä lähti kotiin nukkumaan ja lähdimme kahdestaan lähemmäs Bragan keskustaa toiselle kubille jatkamaan juhlimista. Tämä klubi näytti todella "fiiniltä", mutta kellon ollessa jo todella paljon, paikka oli aivan täysi, kävelemään ei pystynyt niin ettei kokoajan osuisi johonkuhun. Muuten paikka oli ihan viihtyisä, mutta siellä oli sallittua tupakoida sisällä joten sisäilma oli todella tunkkainen ja illan jälkeen kaikki vaatteet haisivat tuhkakupilta. Täällä baarit menevät kiinni n.klo: 7. Paikassa, jossa nyt olimme, annettiin "valomerkki" siten, että viimeisimmillenoin kymmenelle juomaa hakeneella annettiin sellaiset synttärisoihdut laseihin mukaan ja he nostivat ne ylös ja muut valot sammutettiin siksi aikaa. Sunnuntaina kävimme pienellä kävelyllä, jossa kiinnitin huomiota siihen, ettei yhdessäkään lava-autossa ollut vakiolavaa paikallaan, vaan kaikissa lava oli korvattu puisella versiolla. Muuten vain lepäsimme loppu päivän.

Burleski paikka

Burleskia

Kaikissa lava-autoissa on puulava

Eiköhän tässä ollut suurin piirtein kaikki ensimmäisestä viikosta, yritän saada tehtyä postauksen tämän viikon kuulumisista jo tänä sunnuntaina, mutten lupaa mitään!

Adeus!

-J

Mikä, miksi, kuka ja minne?

Boa tarde kaikille ja tervetuloa seuraamaan minun matkaani Portugalissa!

Mikä ja miksi

"Erasmus+ on Euroopan unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelma, joka rahoittaa toimialoilla tehtävää eurooppalaista yhteistyötä. Ohjelman tavoitteena on koulutuksen ja nuorisotyön kehittäminen sekä nuorten koulutustason, taitojen ja työllisyysmahdollisuuksien parantaminen. Urheilun alalla kamppaillaan yhdessä mm. dopingin ja syrjinnän kaltaisia uhkatekijöitä vastaan.

Ohjelmassa ovat mukana EU-maat, Norja, Islanti, Liechtenstein, Turkki ja Makedonia. Osaan toiminnoista voi osallistua myös EU:n naapuruusmaita ja muita maita eri puolilta maailmaa.

Erasmus+ -ohjelma kattaa vuodet 2014-2020. Tänä aikana yli 4 miljoonaa nuorta, opiskelijaa ja aikuista voi kouluttautua, opiskella, harjoitella tai työskennellä vapaaehtoisena ulkomailla ohjelman tuella. Lisäksi yli 125 000 oppilaitosta ja organisaatiota voi tehdä yhteistyötä kansainvälisten kumppaniensa kanssa. Ohjelman budjetti on 14,7 miljardia euroa.

Erasmus+ yhdistää aiemmat EU-ohjelmat (mm. Elinikäisen oppimisen ohjelma, nuorisotoimintaohjelma Youth in Action) ja jatkaa niiden toimintaa. Ready for Life kuuluu Erasmus+ ammatillinen koulutus-osion alle. Suomessa Erasmus+ -ohjelmaa hallinnoi Opetushallitus. Ready for Life on Allianssin nuorisovaihdon Erasmus+ -ohjelman alahanke. 

 

Allianssin nuorisovaihto on osa Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssia, joka on valtakunnallinen nuorisotyön palvelu- ja vaikuttajajärjestö. Allianssi on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton edunvalvoja, jonka jäseninä on 127 valtakunnallista nuoriso- ja varhaisnuorisojärjestöä.

Allianssin nuorisovaihto pyrkii voittoa tavoittelematta edistämään suomalaisnuorten globaalia ymmärrystä, kulttuurienvälistä oppimista ja kansainvälistä liikkuvuutta."

Lainasin tekstin suoraan nuorisovaihdon (nuorisovaihto.fi) sivuilta, koska siellä teksti oli itsessään jo niin tuju pakkaus informaatiota, etten nähnyt mitään syytä alkaa sitä lyhentelemään. Minä itse osallistun ohjelmaan nimeltä "Ready for life". Joka on suunnattu kaikille alle 35vuotiaille, vuoden sisään valmistuneille henkilöille ja sen on tarkoitus tukea kansainvälistä liikkuvuutta, henkilökohtaista kehittymistä ja tulevaisuuden työllistymistä.

Kuka

Olen 19vuotias nuori nainen Mikkelistä, valmistuin keväällä 2017 pintakäsittelijäksi Lappeenrannan ammattiopisto Samposta. Kesän ja syksyn työskentelin oman alan yrityksessä Mikkelissä ja nyt viikko sitten sunnuntaina 15.10. saavuin tänne Portugalin Bragaan. Harrastuksia minulla ei varsinaisesti ole, muuta kuin salilla käynti ja lenkkeily silloin tällöin, niin pyörällä, kävellen, kuin rullaluistimillakin. Olen hyvin eläinrakas ja elämänarvoihini kuuluu hyvät ja terveelliset elämäntavat sekä läheiset ja ystävät.

 

Minne

Tämän hakuajan hakumaavaihtoehtoina olivat Kreikka ja Portugai. Minä ja kaksi muuta vasta valmistunutta naista päätimme valita kohdemaaksemme Portugalin. Asumme pienessä omakotitalossa pohjoisessa Portugalissa, Bragan kaupungin laidalla. 

Tämä oli tämmöinen pieni infopostaus siitä, mistä tässä blogissa on ylipäätään kyse. Yritän kirjoittaa vähintään kerran viikossa yhden postauksen. Menneen viikon tapahtumia kirjoittelen tänne huomisen tai ylihuomisen aikana, saa nähdä kuinka uuvuttavia työpäivät tulevat olemaan. Blogin ulkoasu saa näin alkuun olla tällainen persoonaton, muokkaan tätä oman näköiseksi heti, kun saan aikaiseksi opetella käyttämään tätä bloggeria kunnolla!

Adeus! 

- J