Matka Portoon

Tällä viikolla kävimme viikonloppuna Portossa päiväretkellä. Syystä X emme ehtineet kunnolla tutustua kaupunkiin, mutta kaupungin laidalla sijaitseva Northern Shopping -ostoskeskus tuli tutuksi. Matkasimme Portoon junalla, juna muistutti ulkopuolelta suomalaista R-junaa, mutta sisätilat vaikuttivat enemmän metrolta. Yllätyin siitä, kuinka siistit tilat junassa oli! Portugalin junien logo CP, muistuttaa ulkonäöltään täysin suomen VR:n logoa.

Junien logo.

Tältä juna näytti sisältä

Matka Bragasta Portoon maksoi vajaat 4euroa ja matka kesti vähän päälle tunnin. Matkan aikana oli 23 pysäkkiä. Täällä on käytössä ladattavat junaliput/-kortit tms. joihin voi ladata yhden tai useamman matkan asemilta löytyvistä automaateista. Ennen junaan nousua kortti täytyy "aktivoida" pienessä tolpan näköisessä lukulaitteessa ja junassa konduktööri tarkistaa, onko lippu aktivoitu.

Seuraavaksi kuvia Porton reissulta: 

Maisema Porton juna-aseman ulkopuolelta

Porto

Porto

Meikä Porto -kyltillä

Porto

Valokuusi Porton keskustassa

Portossa oli keskustorilla alle olevan kuvan mukaisia kiikkukeinuja, joiden päällä oli erilaisia tekstejä, kuten: Natal (Joulu), Amor (rakkaus) ja kuvassa näkyvä Porto. Kiikkuja oli yhteensä noin kymmenen.

Porto -kyltillä varustettu kiikku

Kauppakeskus oli iso ja sen sisällä oli manchesterista tuotu höyrykone "käynnissä". Heti keskuksen pääovien jälkeen oli erikoinen "taideteos" joka esitti lankapuhelinta, jonka puhelimena toimi korkokengillä varustetut jalat. 

Höyrykone

Vähän erikoisempaa taidetta

Kävimme syömässä italialaisessa ravintolassa vähän paremman ruuan toivossa, mutta ainakaan tilaamani risotto ei kamalan hääppöinen ollut.

Sienirisotto

Sitten Bragan kuulumisia. Tännekkin on ilmestynyt keskustan kadut täyteen joulukoristeita ja yksityisten parvekkeilla roikkuu joulupukkeja. Miusta on hirveän hauska, että kaikki joulukoristeet ja kuvaelmat sisältävät lunta VAIKKA täällä ei koskaan sitä sadakkaan. Miten lumi symboloi joulua jopa niille, jotka eivät sitä ole välttämättä ikinä nähneetkään.

Torstaina sovimme Braga Mobin kanssa, että vaihdamme jälleen työpaikkaa. Tällä kertaa ei ollut kyse töiden puutteesta, vaan pomon asiattomasta käytöksestä meitä kohtaan. Hän saattoi potkia minua pyllylle, hiplata niskaa, halata ja kerran jopa pussasi (onneksi vain päähän) ihan ilman lupaa, haukkui minua läskiksi ja kritisoi suomalaisten tapaa olla hänen sanojensa mukaan "tiukkiksia" koska olemme sovittuna aikana paikalla ja odotamme sitä myös muilta. Lista hänen käytöksestään on loputon, mutten kirjaimellisesti jaksa jauhaa hänestä tämän enempää vaan haluan unohtaa koko ihmisen. Perjantai oli täällä pyhäpäivä, itsenäisyyden palautumisen muistopäivä tarkalleen, joten se oli meillä vapaa töistä. Maanantai meille luvattiin vapaaksi, joten silloin käymme luultavasti Bragan keskustassa ostamassa tuliaisia ja postikortteja.

Bragan joulukortisteita, en ymmärrä mihin tän kuvan laatu oikein hävisi..

Yhtenä päivänä kävimme syömässä sushia, oli hyvää!

Tänään kävelyllä ollessa otin kuvia muutamasta hedelmäpuusta, pahoittelen että kuvat ovat epäselviä, mutta huomasin vasta kotona, että kameran linssissä oli ollut jotain likaa..

Kiivipuu/-köynnös

Avokadopuu

Sitruunapuu, tämä kuva on näköjään kaikenlisäksi jopa heilahtanut.

Kävellessä olen kiinnittänyt huomiota siihen, että valehtelematta 9/10 kävelykatu valusta, on joku ihminen tai eläin kävellyt kuivumisen aikana. Tassunjäljet ovat omalla tavallaan kauhean söpö piristys katukuvassa.

Jalan-/tassunjälkiä valussa

En tiedä, koinko edellisen noin yhden ja puolen viikon aikana jonkinlaisen kulttuurishokin, tuntui, että kaikki kaatuu niskaan, vituttaa, ahdistaa ja kauhea ikävä kotiin, vai johtuiko kaikki vain pomosta. Sillä heti kun sain tietää, ettei siihen työpaikkaan tarvitse enää palata, alkoi elämä jälleen hymyilemään ja olin huomattavasti positiivisempi ja ajatus "vielä kahdesta viikosta" muuttui "enää kahdeksi viikoksi." 

Tosiaan, enää kaksi viikkoa jäljellä ja tuntuu kuin aika loppuisi kesken ja kauheasti olisi vielä koettavaa ja nähtävää! Saa nähdä, mitkä bucket listin asioista ehdin toteuttaa ja mitkä jäävät toteuttamatta. Tässä oli kaikki menneeltä viikolta!

Adeus!

- J

Kuvapostaus

Tällä ja edeltävällä viikolla ei tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista, joten päätin tehdä tällaisen kuvapostauksen kuvista, joita olen matkan aikana ottanut. 

Alkuun tällainen sekalainen sakki:

Ruusupuu

Pieni sisilisko

Auringonottoa

Johtuu varmaan mun ihonväristä, mutta mun naamaa ei edes kunnolla erota bussikortin valkoisesta taustasta.

Seuraavaksi muutama ruoka kuva:

Paikallinen vehnätön leivos; riisikakku.

Kahvila kahveja.

Täällä baareissa on hyvin vähän drinkkejä ja suurinosa on tällaisia: 1/2 viinaa ja 1/2 limpparia.

Melkein joka iltainen kombo.

En varmaan ikinä pääse yli siitä, että täällä viinaa myydään perus elintarvikkeiden tavoin ruokakaupoissa.

Kävimme yhden työpäivän aikana pomomme kanssa Bom Jesus ja Sameiro -nimisillä vuorilla, jotka sijaitsevat tässä aivan lähellä. Käynti vuorilla oli sen verta hätäinen, että pyrin käymään siellä vielä uudestaankin. Seuraavat kuvat ovat sieltä.

Bom Jesus

Bom Jesus

Bom Jesukselle vievä 153vuotta vanha hissi., joka on vieläkin toiminnassa. Tämän on kuulemma suunnitellut sama ihminen, joka suunnittelu Eiffel -tornin.

Sameiro

Sameiron kirkon sisältä

Sameiro

Sameiro

Sameiro (varmaan yks mun lempparikuvista)

Tältä täällä näyttää tällä hetkellä.

Adeus!

-J

Uudet naapurit ja bucket list

Tällä viikolla saimme yläkertaan asukkaita, meidän yläpuolellemme muutti neljä Espanjalaista tyttöä/naista, jotka eivät puhu sanaakaan Englantia. Meistä tuskin tulee ystäviä, eikä suoraan sanottuna kyllä yhtään kiinnosta heihin tutustuakkaan. Ensimmäisestä illasta lähtien he ovat pitäneet järkyttävää möykkää öisin. Lukuisista huomautuksista huolimatta, he alkavat möykkäämään joka yö n.puolen yön jälkeen ja hiljentyvät nukkumaan kun heitä itseään se huvittaa, eli yleensä n. klo:2-3. Tästä johtuen yöunet ovat jääneet turhan vähäisiksi ja väsymys painaa. Varsinkin, kun viime tiistaista lähtien on tultu käytyä salilla lähes päivittäin.

Meillä on miltein naapurissa tila, jossa on n.20vuohta ja sitten nämä möllit!

Tosiaan, viime tiistaina kävimme hommaamassa salikortit läheisen ostoskeskuksen salille. Pelkästään sali kuudeksi viikoksi maksoi ~57e, siihen lisäksi tapaturmavakuutus, chippipantti ja päälle sai vielä salin oman juomapullon, pyyhkeen ja lukon. Yhteensä kaikista tuli vähän vajaa 90euroa. Siinä tiskillä seistessä huomasi hyvin, kuinka "läheisiä" ihmiset täällä ovat verrattuna suomalaisiin. Sen n.15minuutin aikana, kun täyttelimme lomakkeita ja tutustuimme saliin ainakin puolet salin henkilökunnasta oli koskettanut minua olkapäistä. Kun yksi personal trainereista lähti näyttämään meille salia, ei hän edes liikkunut eteenpäin ellemme olleet alle metrin etäisyydellä. Salilla pyörii kokoajan n.2-5 personal traineria, jotka tervehtivät salille saapuneita ja auttavat, jos joku tarvitsee apua. Yksi trainereista on "leimaantunut" meihin ja tulee joka kerta kysymään mitä aiomme tehdä ja neuvoo, jos ei näytä oikealta. Tänään maanantaina oli jalkapäivä ja eipä paljoa tarvinnut seuraavaa liikettä miettiä, kun tämä traineri tuli näyttämään, että mitä seuraavaksi, miten ja millä painoilla. Ei siinä, kyllä ilmainen pt aina kelpaa! Hiki muuten virtasi, kun loppuun tuli pieni "kevyt" hiitti, ettei vahingossakaan jäisi enää paukkuja jäljelle.

Täällä päivänkakkarat on parimetrisiä, olo on ku Vegasissa.

Mutta se tästä viikosta. Ajattelin tähän väliin blogia kirjoittaa sellaisen "Bucket listin", eli listan asioista joita aion tehdä ennen Suomeen paluuta. Olen jaotellut asiat kolmeen ryhmään, ihan vain selkeyden vuoksi.

Sosiaalinen

• Aloitan keskustelun jonkun täysin tuntemattoman kanssa
• Opettelen puhumaan Portugalia niin, että pärjään arkipäivän asioissa (kauppakäynnit, bussilla matkustaminen) ilman englantia
• Käyn jonkun ovella kysymässä voisinko ottaa hedelmän heidän pihastaan *1

Päänsisäinen

• Totuttelen Portugalilaiseen myöhästelykulttuuriin ja opin elämään sen mukaan
• Etsin elämästä pienempiäkin asioita, joista iloita ja opin arvostamaan niitä
• Opettelen ainakin osittain pois suomalaisesta tavasta olla vaatimaton ja otan vastaan, jos minulle tarjotaan jotain.
• Samalla opettelen sanomaan ei, enkä suostu vain hyvien tapojen vuoksi *2

Kokemukset

• Kävelen vieressä sijaitsevan vuoren huipulle
• Maistan vähintään kolmea uutta hedelmää
• Kävelen n.11km päässä sijaitsevalle joelle tai takaisin
• Käyn Portossa ja Lissabonissa
• Menen mukaan baarissa tanssittavaan "yhteistanssiin"... tai ainakin yritän.

Appelsiinipuu

Osan asioista olen jo tehnyt kokonaan tai osittain, mutta teen matkan loppupuolella kertauksen siitä, mitkä asioista "ehdin" suorittaa ja miten ne onnistuivat.

(*1 = Kuulin meidän opettajalta, että hyvin usea Bragalainen varmasti antaa kerätä hedelmiä omasta puustaan ja ovat jopa hyvillään siitä, että tullaan kysymään eikä vain oteta ilman lupia. Miltein jokaisen talon pihassa on vähintään yksi hedelmäpuu.. yleisin taitaa olla appelsiini. *2 = Tällä tarkoitan sitä, että opettelen kieltäytymään sellaisten ihmisten pyynnöistä joista en välitä, enkä vain hyvien tapojen vuoksi suostu esim.kahvittelemaan jokaisen kanssa.)

Paikallinen tapioca -leivos, maistui lähinnä mauttomalta ja tahmaiselta joulupuurolta.

Adeus!
-J

Viikko 3.

Maanantaina meidän piti aloittaa uudessa paikassa työt, mutta yhteyshenkilömme oli niin kiireinen, ettei millään ehtinyt järjestää tapaamista. Emme koko päivänä tehneet oikeastaan mitään mainitsemisen arvoista. Tiistaina meidät tultiin hakemaan 10:30 ja saimme kyydin uuden pomomme luokse. Hänen nimensä on Paulo ja luonteeltaan hän on todella puhelias ja energinen, oli kauhea työ pysyä hänen perässään työmailla kun hän esitteli meille paikkoja ja työntekijöitä. Kävimme rautakaupassa hakemassa meile tarpeellisett varusteet ja sitten kävimme lounaalla. Täällä lounas alkaa normaalisti klo: 12:30 ja saattaa kestää jopa klo: 14 saakka. Muita taukoja ei työpäivän aikana ole, vakituiset työntekijät rakennustyömailla työskentelevät aamu kahdeksasta ilta viiteen tai kuuteen, riippuen työmaasta. Me harjoittelijoina teemme 8:00-14:00, eli kuuden tunnin päiviä.

 Tiistai iltana täällä juhlittiin halloweenia. Uusi pomomme halusi esitellä meille läheisen Bom Jesuksen, eli vuoren. Ajoimme vuoren huipulle, josta oli aivan upeat näkymät alas, Braga olikin paljon laajempi mitä olin kuvitellut ja kaupungin sisällä näkyi kolme pienempää vuorta, joita emme alhaalla kävellessä olleet huomanneet. Kunnollista kuvaa näkymistä en autosta käsin saanut. Vuorella oli yksi todella hämmentävä pieni polku, sitä pitkin ajaessa tuntui kuin olisimme menneet ylöspäin, mutta pomomme vaihdettua auto "vapaalle" se jatkoi liukumista "ylöspäin". Tosiasiassa polku oli siis alamäkeä, vaikka autosta käsin se tuntui ylämäeltä.. vaikea selittää. Vuorireissun jälkeen pomomme heitti meidät keskustaan ja hän lähti itse kotiin. Löysimme jonkinnäköisen diskon aivan lähettyviltä. Paikka oli AIVAN täysi ja jos oikein ymmärsin niin ne oli jotkin opiskelijabileet, ainakin asiakaskunnan ulkonäöstä päätellen. Nuorimmat siellä näyttivät nippanappa 13vuotiailta. (myöhemmin kysyin paikallisilta tutuilta diskojen ikärajaa, niin yleensä ne ovat K18, mutta joihinkin pääsee yli 16vuotiaat, hiljaisina aikoina myö sitä nuoremmat) Vaikka paikka aluksi vaikutti kunnon "teinimestalta" niin tiettyjen biisien soidessa nuorilla oli kunnon koreografiat ja oli hauska katsella, kun puolet salista (niin tytöt kuin pojatkin) tanssivat muodostelmassa. Viihdyimme diskossa aamu kuuteen saakka ja keskiviikko menikin nukkuessa ja leffojen parissa. (Keskiviikko oli täällä pyhäpäivä, joten meillä oli vapaata töistä)

 Torstaina aloitimme ensimmäisen "kunnon" työpäivän hioen ranskalaisen parvekkeen koristeellisia kaiteita, tarkoitus oli ne myös maalata, mutta sade yllätti, joten pääsimme sisähommiin. Ensimmäinen sisähommamme oli lähettyvillä sijainneessa opiskelijoiden soluasunnossa; käytävän ja keittiön maalaus. Ensimmäistä kertaa sinne mennessä tulin todella kiitolliseksi suomen soluasuntojen laadusta. Meillä ei ollutkaan siellä valmiina maalaus-/kittaustarvikkeita, joten olimme loppupäivän pomomme mukana hoitamassa asioita (tarvikkeiden keräämistä/tilaamista, tapaamisia ym.) Illemmalla käytiin isommassa kauppakeskuksessa ostoksilla ja hyvien kelien toivossa ostimme kaiken muun ohessa jalkapallon. Perjantaina, kun olimme vihdoin saaneet töissä hommat aluilleen, remontoitavan huoneen kattolamppu tippui maahan ja meni rikki.. yritä siinä nyt pimeässä mitään tehdä. Ilmoitimme asiasta pomolle ja teimme sillä välin kittailua niin, että toinen näytti puhelimesta valoa ja toinen kittasi. Pomon saavuttua menimme suoraan rautakauppaan hakemaan uutta lamppua ja muutakin tarvikkeita = kaikki muu muistettiin ostaa paitsi lamppu. Päivä oli jo onneksi sen verta pitkällä, että hiottuamme taskulampun valossa aikaisemmin kitatut kohdat, olikin jo aika lähteä kotiin. Loppupäivä meni ruokaa laittaessa ja kotona hengaillessa.

 Lauantaina lähdimme "aamupalan" (klo:13) jälkeen läheisee urheilupuistoon potkimaan palloa. Olimme potkineet ehkä vartin, kun paikalliset pojat tulivat kysymään oisivatko he pelata meidän kanssamme. Lopulta meitä oli n.10 hengen höntsäporukka pelaamassa, aika kului kuin siivillä ja vasta pimeän tultua lopetimme pelaamisen. Lähdimme vielä pelaamisen jälkeen käymään isommassa kaupassa ostoksilla. Illalla meidän piti mennä juhlistamaan yhden paikallisen tuttavamme synttäreitä ja kävelimmekin jopa keskustaan asti valmiina juhlimaan, mutta kys.henkilön välinpitämättömän käytöksen takia lähdimmekin takaisin kotiin. Veikkaisin, että hän pyysi meidät mukaan vain "kohteliaisuudesta". Yksi kulttuurinen ero, jota en täällä asuessa ole vielä osannut omaksua. Yksi tuttavani kuvasi hyvin paikallisia "Kaikki ovat kavereita keskenään, mutta nimiäkään ei tiedetä." ts.ihmiset ovat täällä ystävällisiä ja lämpimiä ja sellaista kuin "oma henkilökohtainen tila" ei täällä tunneta. Jos tähän ajanmyötä tottuu.. Toinen ero, lämpimien puhumisen lisäksi, mihin en täällä ole tottunut on myöhästely. Ei toki töistä, mutta vapaa-ajalla yhteenkään tapaamiseen ei tulla edes meilkein ajoissa, puolen tunnin myöhästyminen tapaamisesta on täällä enemmänkin sääntö, kuin poikkeus. Paikalliset itsekin tiedostavat tämän myöhästelyn, mutta se on niin juurtunut täällä kaikkiin, ettei asialle edes yritetä tehdä mitään.

Isoimmassa kauppakeskuksessa on lapsille tällaisia 1e kolikolla toimivia eläimiä, jotka liikkuvat yllättävän kovaa.

Tänään sunnuntaina, aamulla sängystä noustessa huomasi, että lauantaina oli tultu tehtyä jotain fyysisestä ensimmäistä kertaa 3viikkoon. Jalat aivan jumissa, tai oikeastaan koko kroppa. Samaan aikaan tuntui niin hyvältä, mutta niin pahalta. Aamupalan jälkeen ulkona paistoi aurinko, joten lähdimme uudestaan potkimaan palloa (sillä se lähtee, millä on tullutkin). Matkalla näimme pienen talon rinteessä muutaman kilin.. en tiedä kuinka normaalia täällä on pitää niitä vapaana, tämä oli kolmas kerta kun itse niitä näin. Tällä kertaa olimme kentällä keskenämme ja höntsäilimme sen, minkä kroppa antoi periksi. Illan alkaessa hämärtää kävelimme urheilupuistolta Lidlille, pois tulimme bussilla, koska jalat oli yksinkertaisesti aivan puhki.

En tiedä, olivatko nämä tulleet aidasta läpi vai miten olivat tuonne päätyneet.

Loppuun voisin kertoa vähän omista ruokailutottumuksistani. Suomessa olen yleensä sekasyöjä, välttelen ainoastaan vehnää, koska olen huomannut, ettei se sovi omalle elimistölle. Täällä ollessa olen ollut _todella_ skeptinen sen suhteen mitä olen suuhuni pistänyt = ruokavalioni lähentelee vegaaniutta. Luultavasti tulen välttelemään liha- ja maitotuotteita täällä koko reissun ajan, Suomessa tiedän mistä liha lautaselleni tulee, mutta täällä en. Olen mieluummin hieman liian varovainen, kuin otan riskejä. Kaupassa maitotuotteet, joita uskallan ostaa on samoja kuin mitä suomessa myydään (lähinnä activia jogurtti) ja täällä on tullut Alpron soijatuotteet hyvin tutuiksi. Tälle viikolle teinkin maanantaina chili con carnea, korvaten tosin jauhelihan soijarouheella. Ei se oikeastaan ollut yhtään hullumpaa, voisin tehdä toistekin. Täällä ollessa oman "nirsouteni" takia myös hedelmät ja pähkinät ovat saaneet isomman osan ruokavaliostani. Täällä on aivan ihanat valikoimat erilaisia tuoreita hedelmiä.

"Chili con soija".

Sunnuntain iltapala

Naurattaa aina kaupassa nämä täkäläiset bataatit, jotka näyttää lähinnä päästäisiltä.

Tässä olikin kaikki tältä kertaa, pistäkää toki kysymyksiä tulemaan, jos jokin mietityttää!

Adeus!
-J

Ps. Ajatella, jo 1/3 reissusta mennyt!

Viikko 2. ensimmäinen työpäivä.

Tämä viikko oli hyvä esimerkki sanonnasta "Ei menny niiku Strömsössä".

Pohjustan tähän alkuun vähän Portugalin suhtautumista naisiin rakennustyömailla. Täällä tosiaan on vielä tietyt sukupuoliroolit hyvin näkyvillä, esimerkiksi juuri työtehtävissä. Täällä naiset EI työskentele rakennuksilla ja jos työskentelee, niin insinöörin hommissa, mutta ei "likaisissa hommissa". Joten meillä on aikamoinen homma tehtävänä, saada miehet täällä uskomaan siihen, että naiset voi tehdä täysin samoja hommia raksalla, kuin miehetkin. Täällä nämä likaiset työt on kuulemma "köyhien afrikkalaisten" hommaa, eli ei mikään arvostettu ammatti. Työpaikallamme toimistossa työskentelevät insinöörit olivat saaneet käsityksen, että teemme vain ja ainoastaan maalaamista, ei mitään muuta. Rakentamisesta sen verran, että täällä käytetään styroksia vesieristeenä ja ulkoseinien rakenne on niin, että kahden tiilirivin väliin laitetaan styroksilevy... ei ihme, että meidän asunto on todella kylmä öisin..

Maanantaina aamuna herättyämme meidät tultiin noutamaan työpaikoillemme. Ensimmäiseksi suuntasimme Dog Land -koirahotelliin, jossa yksi meistä työskentelee. Paikka sijaitsi miltein vuoren huipulla ja sieltä oli upeat näkymät alas, pihapiiri oli iso ja siellä oli kaksi hallia, toinen koirille ja toinen hevosille. Pihapiirissä pyöri pieni vuohijengi vapaana. Sen mitä kuulin/sain selvää meitä ohjastavan miehen ja paikan pitäjän keskustelusta, työpäivät tulevat kestämään klo 9-12 töitä, 12-15 lepotauko ja klo15 työpäivä taas jatkuu kestäen aina kuuteen saakka..ei käy kateeksi, muuta kuin sen puolesta, että saa viettää päivät koirien kanssa.

Dog Landin vuohijengi

Näkymä Dog Landin pihalta

 Dog Landin jälkeen suuntasimme keskustaan, jossa tulevan työpaikkani toimista sijaitsee. Sisällä odotti virallisen näköistä porukkaa puvut päällä. Kävimme istumaan pöytään ja keskustelimme siitä, mitä osaamme tehdä ja mitä tulisimme tekemään. Toimiston paikalla ollut väki ei kuitenkaan ollut englanninkielentaitoinen, joten meitä kuskaamassa ollut mies toimi tulkkina. Tovin keskustelun jälkeen kävi ilmi, ettei meistä vastuuta ottavaa ihmistä ollut paikalla, ensimmäinen työpäivämme päättyi siis siihen. Meidät heitettiin kotiin, josta meitä tuli toinen Braga Mobin työntekijä hakemaan, lähdimme tekemään bussikortteja itsellemme. Bussikorttien teon jälkeen palasimme kotiin ja odotimme puhelua työpaikaltamme, moneksiko huomenna pitäisi tulla töihin. Puhelua ei kuitenkaan tullut, joten päätimme mennä yhdeksäksi firman oven taakse. Tiistaina olimme aamulla firman oven takana ja soitimme yhteystoimiston työntekijällemme, josko hän voisi kertoa meidän olevan oven takana: firma pyysi meitä tulemaan uudestaan klo:9:30. Menimme sovittuun aikaan ja lähdimme yhden työntekijän kanssa katsomaan työmaata, jossa tulisimme työskentelemään ja mikä olisi meidän ensimmäinen työtehtävämme. Meidät laitettiin rapsuttamaan lastalla ulkoseinää, josta maalit olivat hilseilleet paikoitellen pois, lopputuloksena oli tarkoitus rapsuttaa koko seinä läpi ja maalata se myöhemmin uuteen maalipintaan. Tiistai päivä kuluikin hyvin maaleja rapsutellessa, mutta keskiviikkona emme tienneet mitä tehdä seuraavaksi, koska firman lupaamat telineet eivät olleet saapuneet = emme voineet rapsuttaa seinää loppuun. Telineitä ei ollut siellä meille valmiina, koska "emme osanneet odottaa teidän tulevan vielä töihin", tästä sain kuvan, ettei heillä ollut aikomustakaan maanantaina soittaa meille. Yksi työmaalla olleista kielitaidottomista miehistä ohjeisti meidät eleillään lakaisemaan ja siivoamaan koko työmaan (3kerroksinen kerrostalo). Siivosimme työmaan ja lähdimme kotiin. 

Torstaina telineet eivät vieläkään olleet saapuneet, joten työmaalla ollut mies laittoi meidät lajittelemaan homeista työmaa jätettä, tässä kohtaa loppui minun ymmärrykseni ja otin Braga Mobiin yhteyttä, ettemme ole tulleet tänne siivoojiksi, vaan rakennusmaalareiksi. Lajittelun jälkeen tulikin puhelinsoitto, ettei heillä ole mahdollisuutta hommata meille telinettä täksi päiväksi, joten saimme luvan lähteä kotiin. Päätimme kaverini kanssa lähteä 11km päässä sijaitselvalle joelle ottamaan aurinkoa, oli kyllä aivan ihana paikka! Busseja lähti niin kehnosti takaisin päin, joten kävelimme takaisin kotiin. Firma oli tosiaan luvannut soittaa meille torstai illan aikana perjantain suunnitelmista, mutta mitään soittoa ei tullut (taaskaan), joten jäimme kotiin perjantain ajaksi. Sitten tulikin viestiä meille työpaikan hankkineelta ihmiseltä, että hän oli ollut yhteydessä firmaan ja heillä ei kuulemma ollutkaan tarjota meille koulutusta vastaavaa työtä. Selvittelyjen jälkeen sovimme, että aloitamme ensi maanantaina uudessa firmassa lounaan jälkeen. Perjantaina menimme kävellen tutustumaan Bragan keskustaan ja sen pikkukauppoihin, yhden talon kulmalla oli kauppa, jossa myytiin pyyhkeitä kilohinnoittain! Keskustassa on myös usealla kulmalla myynnissä "savustettuja" kastanjoita, jotka yhden opettajamme mukaan ovat "really really good!", joten päätimme kokeilla niitä: maku muistutti lähinnä foliossa kypsennettyä grilliperunaa.

"Savustetut kastanjat

Meikä joella

Olemme tämän viikon aikana tehneet tuttavuutta lähitontilla "asustaviin" kahteen hylättyyn koiraan. Toisella niistä on kaulapanta, jossa lukee Max ja toisen nimesimme Tyraksi. Jos oikein ymmärsimme naapurintädin puheita, niin koirien omistaja on menehtynyt ja koirat jääneet tontille. Naapurit käyvät joskus niitä tervehtimässä ja viemässä ruuantähteitä. Vettä niillä ei kuitenkaan ollut tarjolla, joten me olemme nyt tällä viikolla käyneet joka päivä sitä niille viemässä ja tietysti leikkineet niiden kanssa ja rapsutelleet. Niistä huomaa kuinka ovat ihmisrakkaita koiria, yrittävät päästä syliin ja tulevat heti vierelle kun menemme niitä tervehtimään..

Edessä Max ja takana Tyra

Lauantaina kävimme shoppailemassa päivällä ja illemmalla oli tarkoitus lähteä juhlimaan. Oikean paikan löytämiseen meni kuitenkin 3tuntia, koska ensin kävelimme toiseen paikkaan, jota meille oli suositeltu, mutta se olikin K23. Lopulta kun pääsimme oikeaan paikkaan, alkoi väsymys jo painaa sen verran ettemme kauhean kauaa siellä viihtyneet. Kotimatkalla oli tarkoitus käydä mäkkärin autokaistalla tilaamassa vähän ruokaa. Kysyin vitsillä autokaistalla palvelleelta naiselta, että tarvitseeko auton, jotta saa ruokaa. Nainen sanoikin tosissaan "Kyllä, tilatkaa taksi tai hypätkää jonkin ohi ajavan auton kyytiin" (hyvin vinkki naiselta naiselle) ..jäi mäkkärit tilaamatta.

Sunnuntaina heräsimme myöhään ja kävimme isommassa ruokakaupassa tekemässä seuraavan viikon ruokaostokset. Illemmalla kävimme moikkaamassa aiemmin mainitsemiani koiria.
Nyt istun koneen ääressä kuunnnellen musiikkia ja odotan soittoa, milloin meidät tullaan hakemaan uudelle työpaikalle.

Mahottomat hyvät kelit!

Adeus!
-J